Kesäkesäkesä

Onpa taas kulunut aikaa viime postauksesta. Toisaalta olen taipuvainen ajattelemaan, että se kertoo ihan hyvää... elämä kun oikeasti tapahtuu jossakin ihan muualla kuin tietokoneen äärellä!

Juuri päättyvä viikonloppu on ehdottomasti ollut kesän parhaita! Vaikken mikään helteiden ystävä olekaan, täytyy myöntää, että lämpö ja aurinko lisäävät elinvoimaa sopivassa määrin nautittuina. Perjantai-iltana äiti pääsi vähän viihteelle, ja oli ihana oivallus palata taksilla kilometrin päähän kotoa; kävely lämpimässä kesäyössä antoi aikaa sulatella illan tapahtumia ja ajatella ihania ystäviä. Lauantai kului mökkeillessä, saunoessa, soudellessa, uidessa - jos uskoisin sielujen jälleensyntymiseen, olisi varmasti ollut edellisessä elämässäni kala tai delfiini. Ja tänään ystäväperhe tuli meidän terassille päivän viettoon: lapset (ja minä) polskivat altaassa, syötiin vohveleita jätskin, mansikoiden & jälleen kerran sen kinuskikastikkeen kanssa, juteltiin kaikennäköisiä... loistavaa! Ei akkuja voisi tämän paremmin ladata, ja huomenna kelpaa jatkaa taas rutistusta väitöskirjan parissa. Harmi vaan, että viime hetkellä työssä on tullut eteen kysymyksiä, joiden potentiaaliset vastaajat viettävät kaikki kesälomia. Niin, ja vastikään korjatusta autosta on nyt takarengas tyhjänä.

Tyhjästä renkaasta muistuu aina mieleen eräs talvinen ilta Hämeenlinnan Prisman pihalla, kun ajoimme auton lapsiperhepaikalle. Siihen ajettuamme tajusimme, että toinenkin autoilija oli havitellut samaa paikkaa ja jäi huutelemaan ja puimaan nyrkkiä peräämme. Miehen aggressio oli hämmentävän voimakasta, ja arvasimme kyllä, mistä oli kyse kun palasimme kaupasta ja huomasimme puukotetun autonrenkaan. Renkaita jouduttiin vaihtamaan kaksin kappalein, ja siitä tuli kallis paukku. Vieläkin turhauttaa ja kiukuttaa kun asiaa muistelee. Miehellä oli pieni vauva, jotakuinkin yhtä pieni kuin meidän esikoisemme oli tuolloin. Olen jälkikäteen miettinyt, millainen perheenisä on kasvanut miehestä, joka parkkipaikan missattuaan on valmis viiltelemään autonrenkaan. Viime aikoina on keskusteltu paljon lasten kurittamisesta - toivottavasti renkaanpuhkojamiehellä on pidempi pinna jälkikasvunsa kanssa.

No niin, epäortodoksisen pitkä tuli tästäkin postauksesta - jos jaksoit lukea loppuun asti, olehan rohkea ja kirjoita kommentti, ihan mitä vain, niin voisin uskoa, että joku oikeasti käy joskus lukemassa tätä blogia ;)