Kotihoidon tuen kuntalisä kompensoimaan päivähoidon puutteita

(julkaistu Hämeen Sanomissa 6.5.2008)

Hämeenlinnan kaupungin perusturvalautakunnan teettämä päivähoidon mitoitusselvitys valmistui huhtikuun lopulla. Päivähoitopaikkojen tarve kasvaa edelleen, mikä on tuskin yllätys kenellekään. Nykyiselläänkin tarjonta laahaa pahasti tarpeiden jäljessä.

Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on ympäristön ja ihmissuhteiden pysyvyys. Jos päivähoitopaikkaa ei löydy lähialueelta, voidaan hoitopaikkaa joutua vaihtamaan moneenkin kertaan, ja se on koko perheelle raskas prosessi.

Uudisrakennusten valmistumisen ja hometalojen remonttien odottelu on liian pitkä aika perheelle, jossa juuri nyt tuskaillaan päivähoito-ongelmien kanssa. Kaupungin tulisi hyvittää päivähoidon mitoitusvirheitään muuttamalla pikaisesti kotihoidon tuen kuntalisän myöntämisehtoja.

Nykyisellään Hämeenlinnassa maksetaan kotihoidon tuen kuntalisää 151 euroa kuussa perheelle, jossa on vähintään kaksi alle kouluikäistä lasta, joista toinen alle kolmevuotias. Ehtona on, että vanhempi ei saa tukiaikana olla missään ansiotyössä.

Ehto lannistaa ja passivoi. Esimerkiksi viikonloppuisin tehtävät keikkatyöt olisivat monessa perheessä tärkeä lisätulonlähde. Kuntalisää tulisi myös saada jo ensimmäisestä lapsesta, ja jokaisesta lapsesta erikseen. Tällainen käytäntö on esimerkiksi Pirkkalassa, missä tukea saa jo ensimmäisestä lapsesta, ja tuen suuruus on 200 euroa nuorimmasta, alle 2-vuotiaasta lapsesta ja 120 euroa kustakin sisaruksesta.

Näin vanhempi, joka hoitaa kolme pientä lastaan kotona, saa kotihoidon tuen päälle kuntalisää Pirkkalassa 440 euroa, Hämeenlinnassa 151 euroa.

Vertailun vuoksi: kunnallisessa päiväkodissa ollessaan alle kolmivuotias lapsi maksaa Hämeenlinnan kaupungille hiukan toista tuhatta euroa kuussa, yli kolmevuotias 650 euroa. Kuntalisässä on roimasti korottamisen varaa, ja silti kaupunki säästää.

Kotihoidon tuen kuntalisän korotus ja satunnaisen työssäkäynnin salliminen auttaisivat nostamaan kotihoidon yhdeksi kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi, kun perheissä pohditaan, miten lapset, työnteko ja toimeentulo saadaan toimivaksi yhtälöksi.

Maria Lassila-Merisalo
Hämeenlinna