Kotileikkiä

Isompi tyttöni (4,5 v.) aloitteli serkkutytön (3 v.) kanssa kotileikkiä. Aloittaminen kesti ja kesti, ja huoneesta alkoi kuulua käminää. Tytöt eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa olla äiti.

- Olkaa molemmat äitejä, ehdotin.

- Ei voi olla kahta äitiä! huusi serkkutyttö minulle kuin isommallekin hölmölle. Naurahdin ajatukselle, että menisin luennoimaan tytöille hieman elämän tosiasioita ja kertomaan sateenkaariperheistä, mutta päädyin vain toteamaan, että juurihan tyttöjen äiditkin yhdessä laittoivat ruokaa ja puuhailivat keittiössä - siinähän sitä oli kaksi äitiä.[br]Leikki pääsi alkamaan ja sujui mukavasti.

Seuraavana päivänä tapasimme taas.

- Saanko mä ajaa mopolla? tyttöni kysyi serkkutytöltä.

- Eikun leikitään kotia, ilmoitti serkkutyttö (joka on kuulemma leikkinyt yhtä ja samaa kotileikkiä päiväkodissa jo liki puoli vuotta). - Mä oon äiti!

Tyttöni mietti hetken, nappasi mopon käsiinsä ja totesi:

- Ja mä oon äiti, joka ajaa mopolla. Heippa!

Ja tyttöni karautti polkumopolla matkaan.

Ihailin salaa tyttöni kekseliäisyyttä :).

Oli miten oli, meidän lapset ainakin osaa leikkiä kotileikkiä! Kerrotaanhan niitä olevan nykyisin sellaisiakin lapsia, jotka päiväkodin kotileikkinurkkauksessa istuvat tumput suorina, kun "ei meidän äiti ja isä laita ruokaa" eikä siivoa eikä tee mitään muutakaan niillä leikkikaluilla, joita kotileikkiin on varattu... onhan se oikeasti urbaanilegenda? Onhan? Samoin kuin ne vanhemmat, jotka loman tullen soittavat päiväkotiin ja kysyvät päiväkodin tädeiltä, että "mitä tän lapsen kanssa pitäis tehdä"? Eihän nämä jutut ole totta?

(Kokemuksia voi kertoa myös anonyymisti.)