Oletko lukenut Sanomalehtien liiton Paras lehtijuttu -kilpailun ajattomien juttujen sarjan voittajaa? Se on nimeltään Viimeinen suukko, se kertoo äidistä, joka kuolee ja jättää jälkeensä isän ja kolme lasta, sen on kirjoittanut Marjaana Karhunkorpi Aamulehden sunnuntaisivuille - ja se on ihan kauhea! Olen nyt lukenut sen kolme kertaa, ja joka kerta olen itkenyt ihan yhtä paljon. Eli monta nenäliinallista, silmälasit ihan laikukkaiksi.
Minä uskon hyvien lehtijuttujen vaikutusvaltaan. Hyvin kerrottu tositarina on voimassaan vertaansa vailla. Siinä on viehätys, joka fiktiosta uupuu.
Eilen tuli Yleltä dokkari Ugandasta. Unicefin arvion mukaan maassa on vuonna 2010 liki kaksi miljoona aids-orpoa. Päälle vielä malariat ja muut murheet, ja muutamia kuvia pienistä pallovatsaisista lapsista, ja minä olisin valmis lähtemään huomenna Ugandaan ja tuomaan sieltä vaikka kaksisataa lasta tullessani... ja taas on silmälasien pesun aika.
Mutta lehtijutun - tai televisiodokkarin - ei tarvitse olla reportaasi tuntemattomilta mailta tai traaginen ja harvinainen ihmiskohtalo ollakseen vaikuttava. Joskus joku kirjoittaja osaa vangita tutut, läheiset asiat niin hyvin, että lukiessa pidättää henkeään loppuun asti. Kolumnissakin se aina silloin tällöin onnistuu.
Ehkä paras ikinä lukemani kolumni on Tuomas Kyrön Ihan tavallisena keskiviikkona, kolumni Hämeen Sanomien kulttuurisivuilta viime vuoden lopulla. Se kertoo vinon humoristisesti ja samalla äärimmäisen vakavasti lapsen syntymästä, miehen narsismin huipusta, soturin tiestä, elämästä ja kuolemasta - ja siinä on upea virke, joka kiteyttää tämän postauksen teeman:
"Ja nyt soturi on ajautunut tilaan, jossa ei pysty katsomaan kalapuikkoa, koska se on joskus elänyt, koska kalapuikolla on ollut isä ja äiti."
Toisilla kalapuikkovaihe kestää pari päivää tai viikkoa lapsen syntymästä, minulla se on ollut käytännössä päällä nyt viisi ja puoli vuotta yhteen menoon. Meillä ei tosin syödä kalapuikkoja, joten niiden takia en ole joutunut itkemään, mutta melkein minkä tahansa elollisen äidin, lapsen tai perheen kärsimys riittää. Ja taas hinkataan niiskuttaen silmälaseja.Aamulehden paras lehtijuttu löytyy täältä: Viimeinen suukko.
Ja Tuomas Kyrön tuotannon yli- ja alijäämää täältä: Viivaa ja kirjaimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti