tiistai 17. kesäkuuta 2008

Problemaattiset lapset

Olen jatkanut väitöstutkimuksessani vanhojen lehtien lukemista. Nyt vuorossa ovat olleet Helsingin Sanomien Kuukausiliitteet, joita olen tähän mennessä ehtinyt selata vuodesta 1984 vuoteen 1990 - 2000-lukuhan on jo ennalta minulle tuttu ja tutkittu.

Ehkä silmiinpistävin ero tähän päivään (mainosten tyylin lisäksi...) on lapsia ja nuoria käsittelevien juttujen huikea lukumäärä! 80-luvun lehdissä on hämmentävän paljon juttuja Helsingin päivähoidon tilanteesta, lapsiperhepolitiikasta, nuorten työllistymisestä ja maailmankuvasta - ja juttuja lapsista. Siis juttuja, joissa lapset esiintyvät päähenkilöinä, monesti kokonaan ilman aikuisia, ja jutut etenevät lasten puheen logiikan ehdoilla ja monesti saattavat aikuisen ajattelumaailman kyseenalaiseksi. Näitä juttuja on tehnyt erityisesti Esa Kero.

Entä 2000-luvun Kuukausiliitteen lapsijutut? Selasin huvikseni läpi kaikki tällä vuosituhannella ilmestyneet liitteet ja totesin, että 2000-luvun lapsijuttu on lähes poikkeuksetta tavalla tai toisella hyvin problematisoitu. Siinä missä 80-luvulla kerrottiin ihan tavallisesta arjesta ja ihmisten elämästä, 2000-luvulla arki ja elämä ei sinällään tunnu riittävän aiheeksi.

Tässä selaukseni tulosta, haavissa jutut, joissa lapsi/perhe/äitiys esiintyy näkyvästi kuvissa tai tekstissä.

Sairaita lapsia
Kovin monessa jutussa lapsi on sairas. Hän on cp-vammainen (maaliskuu 2000: Tuomas Alatalo), mutta siitä huolimatta hyvin lahjakas. Hänellä on vaikea verenvuototauti (1,5-vuotias Roope joulukuussa 2000), tai vaikea autismi (11-vuotias Kimi lokakuussa 2002). Tai sitten esitellään kokonainen osastollinen sairaita lapsia, kuten Auroran lastenpsykiatrian osastolta kertovassa jutussa Pieni pää rikki kesäkuulta 2001.

Kaikenlaisia ongelmia
Ellei lapsi ole sairas, ympäristö on ongelmainen - tai lapsi on sekä sairas että ongelmainen. Heinäkuussa 2000 vierailtiin euralaisten "Daltonin veljesten" luona. Juttu poiki elokuvankin. Lokakuussa 2004 tavattiin Myyrmannin kauppakeskuksessa pommi-iskun tehneen Petri Gerdtin isä. Syyskuussa 2006 Idols-kilpailija Roni Tran kertoi menneistä ongelmistaan, kun vietnamilaisperhe saapui pakolaisina Suomeen - nyt toki elämä jo hymyilee.

Ja sitten on ne ongelmaiset äidit. Ellei äiti nyt suorastaan käytä heroiinia (kuten lokakuussa 2001), sitten äiti on vain hukassa (helmikuussa 2007), eli ei osaa ottaa äidin roolia. Molemmat jutut ovat Virpi Suutarin kirjoittamia, ja etenkin jälkimmäinen on kyllä järkyttävä ja tärkeä, lukemisen arvoinen juttu.

Lapsi aiheena, muttei ihan kuitenkaan
On paljon juttuja, joissa kyllä puhutaan lapsista tai nuorista, mutta he eivät kuitenkaan oikeasti pääse esiin, ainakaan omilla ehdoillaan. Näkökulma on kriittisellä toimittajalla, kuten syyskuussa 2005, kun puhuttiin nuorten mangaharrastuksesta. Tai syyskuussa 2007, jutussa muotitytöistä ja heidän muotiblogeistaan. Toimittajan
"tekisi mieli huutaa: Kestävä kehitys! Ilmastonmuutos! Kolmas maailma!
Lapsityövoima! Miettivätkö nämä nuoret ja iloiset kuluttajat lainkaan, mistä
heidän himoitsemansa ihanat, yhden sesongin halpisvaatteet tulevat ja miten
heidän kulutuskäyttäytymisensä vaikuttaa yhteiseen maapalloomme?"

Professori Terttu Arajärveä haastateltiin huhtikuussa 2000 lapsista, mutta lapsia ei jutussa ollut. Marraskuussa 2000 Anja Snellman, Jyrki Hämäläinen ja Kari Naalisvaara (Hgin nuorisotoimenjohtaja) juttelivat helsinkiläistä nuoruutta kuvaavasta valokuvanäyttelystä. Nuoret esiintyivät vain valokuvissa, kuten myös elokuun 2006 kuvajutussa, jossa esitettiin lestadiolaisperheitä. Suurimmassa oli 17 lasta. Helmikuussa 2001 käytettiin lasten kenkiä esimerkkiä lapsuuden kehityksestä eri vuosikymmenillä. Tekstin pohjana olivat asiantuntijahaastateltavat, ja yksi henkilö edusti kunkin vuosikymmenen lapsuutta. Helmikuussa 2003 Ilkka Malmberg vei 21-vuotiaan Jennin Pietariin, näkökulmalla "Pattaya on nykynuorelle tuttu, Pietari ei". Lokakuussa 2006 lennähdettiin Kiinaan asti kertomaan paikallisen nuorison popkulttuurivallankumouksesta. Ja toukokuussa 2005 haastateltiin äitiä, jonka poika suorittaa elinkautista vankilatuomiota.

Ihan oikeaa tavallista elämää
Oikeastaan kahdessa (!) jutussa aiheena on tavallinen lapsi tai tavallinen, arkinen elämä lasten kanssa. Toisessa (helmikuu 2004) päiväkotilapset keskustelevat Itse valtiaat -televisiosarjasta ja toisessa toimittaja Reetta Räty kirjoitti heinäkuussa 2004 nykyäidin vauva-arjesta.

Epäilemättä joku juttu puuttuukin, ja jako on varsin karkea. On toki selvää, että "lapset" tai "nuoret" sinänsä ei ole vielä jutun aihe, vaan siihen täytyy löytää näkökulma. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että käsitellään lapsen tai nuoren kautta jotakin muuta ilmiötä, kuten geeniteknologiaa tai yhtä tai toista kulttuurin muutosta.

80-luvun juttuja lukiessa ne tuntuvat ensin naiiveilta, mutta sitten niiden raikkauteen ihastuu. Mikä ettei nykyihminenkin kiinnostuisi joskus lukemaan, mitä lapsilla tai nuorilla on sanottavaa, ilman sitä toimittajan kriittistä/analyyttista/vertailevaa näkökulmaa - ja ilman sitä traagista tarinaa harvinaisista sairauksista, puuttuvista jäsenistä ja heroinistiäideistä. Ihan vaan tavallista elämää sellaisenaan. Se voisi olla virkistävää.

Ei kommentteja: