IT-noviisiudestani johtuva inhimillinen ajatushäiriö sai minut pyyhkäisemään blogini sisällön eilen illalla bittiavaruuteen. Väänsin itkua aamukolmeen, yritin palauttaa logeja ja etsiä cacheja, kunnes luovutin.
Kirjoituksia nyt oli onneksi vasta jokunen, eli eiköhän tästä menetyksestä toivuta.
Samalla tuli mieleen, kuinka katoavaista kaikki nykyään on. Toisaalta nykyaika mahdollistaa sellaisia hienoja asioita kuin Hämeenlinnan kaupunginkirjaston historiallinen tietopankki Lydia.
Toisaalta viestintä on arkistunut niin, että rakastumiset ja erotkin ilmaistaan usein tekstiviesteillä ja sähköposteilla, eikä jälkipolville jää dokumentteja tapahtumista. Se on surullista.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti