On kummallista istua pitkä päivä tyhjässä talossa. Esikoinen on päiväkodissa toista päivää ominensa, ja kuopus on isin kanssa tutustumassa omaan päiväkotiinsa. Mulla on edessä kolumni, jonka deadline on jo ikävän lähellä, mutta ajatus ei kulje. On muka liian rauhallista.
Ja vielä viime viikolla puhisin kiukkuani, kun työhuoneen oven takaa kuului kinastelua kinastelun perään. Työnsin Bachia tietokoneeseen ja kuulokkeet korville ja haaveilin työrauhasta.
(Bachin menuetit ovat liki ainoaa musiikkia, jonka äärellä pystyn kirjoittamaan.)
torstai 2. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti