Olen kuunnellut viime aikoina (lue: reilusti yli vuoden ajan) paljon brasilialaista musiikkia, tosin skandinaavisten naisten työstämänä. Emma Salokoski Ensemblen albumi Kaksi mannerta vuodelta 2006 sisältää paljon brassivaikutteita, ja Lisa Nilssonin Hotel Vermont 609 samalta vuodelta on vielä suoraviivaisempaa: brassisäveliä Lisan kääntämillä teksteillä. (Seuraavassa levyssä Emma siirtyi enemmän Pohjois-Amerikan mantereelle ja/tai takaisin kotiin päin, kun taas Lisa on uponnut niin syvälle Brasiliaan, että uusin levy on paria raitaa lukuun ottamatta portugaliksi esitettykin.)
Muusikko voi siirtyä musiikin kielellä kulttuurista toiseen ja tulla ymmärretyksi, vaikka kuulija ei sanoja ymmärtäisikään. Kirjoittaminen taas on sillä tavoin yksiulotteista puuhaa, että ilman kieltä teksti ei juurikaan pysty viestimään. Kirjoittaja on niin tiukasti kiinni kielessä, että vaikkapa nyt ne brassivaikutteet merkitsevät käytännössä joko portugalinkielisten tekstien kääntämistä suomeksi, tai sitten vaikutteet ovat ennemminkin viitteenomaisia. (Onko kääntäminen muuten kääntämistä vai uuden luomista?)
Tällaiset "Scandinavian singer-songwriter goes to Brazil" -tyyppiset projektit ovat hyvin henkilökohtaisia, kokonaisvaltaisia - ja kadehdittavia. Sammumaton ihailuni kohde.
torstai 23. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No sitten tutustupa Maria Gasolinaan!!! Tosi hyväntuulista musaa. Kävin yhtä toista bändiä kuuntelemassa Korjaamolla, mutta hullaannuin aivan täysin sen jälkeen soittaneeseen Maria Gasolinaan. Ei voinut muuta kuin hymyillä ja notkua rytmeissä mukana!
http://www.myspace.com/mariagasolina
www.mariagasolina.net
Oon jotakin siltä kuullutkin, mutta en silloin vielä syttynyt. Pitää tsekata uudestaan!
Lisa Nilsson oli kanssa Korjaamolla viikko sitten. Ihana keikka. Pitäis kirjoittaa siitä vielä, kunhan saan aikaiseksi.
Lähetä kommentti