perjantai 8. toukokuuta 2009

Aihetta juhlaan

Kuten olen aiemminkin todennut, ihmisten pitäisi juhlia enemmän. Enkä nyt tarkoita sitä perinteistä suomalaiskansallista juhlimista, jossa vedetään kossupullo huiviin ja ulvotaan elämän kurjuutta. Vaan hyvää mieltä, eri sukupolvien yhdessäoloa, pieniä elämyksiä, lämpöä ja tunnelmaa. Ne syntyvät enemmän hengen kuin materian kautta.

Riina Katajavuori kirjoitti juuri tuoreimmassa Kaksplussan kolumnissaan juhlakulttuurin muutoksesta lasten myötä. Tottakai kulttuuri muuttuu (esim. Katajavuoren mainitsema viini jää toki useimmissa lastenjuhlissa tarjoamatta). Meidän lasten synttärit on tähän asti vietetty koko perheiden juhlina (okei, meillä on siihen tilaa), ja juhliminen on merkinnyt vapaata yhdessäoloa. En tiedä koska esikoinen alkaa vaatia kaverisynttäreitä. Se voi olla edessä jo tulevana syksynä. Mutta onko kaikkien äitien pakko taipua järjestämään niitä ongintoja tai tietovisoja ventovieraille lapsille? Ehkä on, ja minä olen vain onnistunut tähän asti luimimaan, kiitos lasten kotihoidon.

Mutta siis katsokaa minkä ihanan juhlaidean jl kertoo blogissaan: metrijuhlat! Meidän kolmevuotiaalla ei olisi mahdottoman pitkä matka sellaisiin! Täytyykin pitää mielessä. Toki niihinkin liittyy materiaa; tietty määrä rekvisiittaa tarvitaan juhlatunnelman kohottamiseen. Mutta metri on monella tapaa hauskempi, väljempi ja mielikuvituksellisempi teema kuin prinsessat tai muumit.


(Tämä kuva on meidän ihanaakin ihanammista elojuhlista vuodelta 2007.)

6 kommenttia:

jl kirjoitti...

Kiitos vierailusta, Maria, ja kehuista ja linkittämisestä myös :)

Oli tosi ihanaa huomata blogillani uusi minulle tuntematon lukija. Tai siis - nimesi on kyllä tuttu ;) kun ei tämä Hämeen maa niin mahdottoman suuri ole. Itse olen ollut olevinani anonyymi bloggaaja mutta välillä alkaa vähän rasittaa tämä kaksoiselämä kiinnostavan blogini (eli Virtaavien ajatusten) ja varsin harvoin päivittyvän ns. julkisen blogini välillä.

Kirjoitat mukavasti, mutta olethan viestinnän ammattilainen. Merkkaankin sinut heti syötteenlukijaani. Vilkaisin vanhoja kirjoituksiasi (kaikkia en todellakaan nyt jaksanut lukea) ja tuli heti mieleen muutamaan kommentti, mutta kommentoin nyt vain tähän yhteen ja samaan lastuun.

Tilastoista: Wordpressissä, johon itse siirryin Bloggerista, näkyy suoraan tilastot, mistä on tultu jne. Mutta myös Bloggerin kanssa voi käyttää esim. Google Analyticsiä, jolla näkee bloginsa tilastotietoja. Kokeilin sitä jonkin aikaa, mutta kun olin jo ihastunut Wordpressiin niin sitten vain vaihdoin... Jotain tosin oli Bloggerissakin paremmin - kaikkea ei voi saada. Onneksi sentään tekstit sai siirrettyä automaattisesti muotoiluineen kaikkineen. Ja vinkkinä: en luota nettiin enkä blogipalvelimiin. Yritän muistaa tallentaa lastuni myös omalle koneelleni, ellen ole alunperin jo kirjoittanut niitä wordillä.

Jaa niin vielä, ai äidin ideaali neljä lasta. No sen verran niitä on tässä vuosien varrella minullekin kertynyt. Enää ei ole toivoton kaipuu saada lisää ja ikäkin alkaa tulla vastaan muttamuttamutta... naiviahan se oli ajatella, ettei neljännen jälkeen enää kävisi mielessä ajatus viidennestä. Sellaista ei kuitenkaan enää meille tule, ajatus vain joskus käväisee.

Maria kirjoitti...

Kiitos kommentista! Olen lukenut blogiasi Blogilistan kautta jo aika pitkään, eli kehut tulivat siis suhteellisen vakaalla kokemuksella :)

Niin, olen tosiaan viestinnän ammattilainen, mutta jollakin tavalla blogikirjoittaminen on niin kovin toisenlaista ja haluankin sen olevan; kaiken ei tarvitse olla niin hiottua ja harkittua. Se on usein vapauttavaa.

Mitä tilastoihin tulee, mulla on nyt tässä Bloggerissa Sitemeter, ja se on toiminut kivasti. (Paitsi enhän mä koskaan kyylää käykö täällä kukaan, en tietenkään ;)

jl kirjoitti...

Vielä mukavampi kuulla, että oletkin seurannut minua jo pidempään. Nyt olen utelias, miten löysit blogini? Useimmat lukijani tulevat Runotorstain tai muiden haasteblogien kautta. Tai siitä, että olen itse kommentoinut heidän blogejaan ;)

Minä en ole viestinnän tai kirjoittamisen ammattilainen (ainakaan vielä) mutta olen minäkin huomannut tämän blogikirjoittamisen olevan aika erilainen genre kuin muut. Ja kukin tyylillään, tietty.

En mäkään kyylää, kuka lukee blogiani [en-se-minä-ollut-hymiö tähän] enkä sitä kuinka moni. Mitä nyt vähän joskus ohimennen vilkaisen...

Maria kirjoitti...

Haa, nytpä en muuten muista miten löysin blogisi. Sitä tulee toisinaan klikkailtua vaikka mitä, ja aina ajoittain käy niin hyvin, että jää johonkin jumiin :)

jl kirjoitti...

Niinpä, samaa käy itsellenikin. Tosin kun tätä ikää jo on tullut (hehheh) niin täytyy äkkiä merkata muistiin mielenkiintoiset tai muuten ne unohtuvat...

Mukavaa äitienpäiväviikonloppua sinulle!

Maria kirjoitti...

Juu, minä tilaan nykyään aika herkästi blogeja Blogilistalta ja seurailen vähän aikaa. Aiheutan sitten monille varmaan sydämentykytyksiä, kun hyppään parin viikon jälkeen kelkasta :D

Samoin sinulle, lämpöä ja läheisyyttä äitienpäivääsi!