keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Sliding doors

Ystävä kärvistelee päätöksenteon vaikeudessa. Päätös pitäisi tehdä kahden työvaihtoehdon välillä. Järki sanoo yhtä, tunne vetää toiseen.

Päätöksen tekemisessä vaikeinta on aina päätöksenteon hetkellä, kun tähyilee eri suuntiin ja yrittää epätoivoisesti saada vihiä tulevaisuudesta. Kun päätös on tehty, paluuta ei ole - ja toista vaihtoehtoa on siinä vaiheessa turha haikailla, koska ei voi milloinkaan tietää, mitä siitä olisi tullut. Jos valinta menee pieleen, toinen vaihtoehto olisi voinut mennä vielä huonommin. Tai ihan loistavasti. Turha murehtia.

(Helpommin sanottu kuin tehty.)

Usein päätökset tuntuvat jälkikäteen itsestään selviltä. Sitä ihmettelee, miksi kuluttikin niin paljon energiaa jonkun asian pohtimiseen.

Nyt haastan sinut, joka tämän luet: kerro joku tekemäsi päätös, jonka olet joskus tehnyt kahden vaihtoehdon välillä. Pieni tai iso.

Minulla oli opiskeluaikoina jo valmiina vaihtopaikka Göteborgiin. Sitten tuli toinen vaihtoehto: tehdä gradu vastaperustetussa tehoryhmässä ja mennä naimisiin. Tein gradun ja menin naimisiin - ja olin muuten ainoa tehoryhmäläinen, joka itse asiassa sai gradunsa valmiiksi määräajassa. Ja lopulta se gradu palkittiin, ja se jatkui väitöskirjana. Ja naimisissakin on yhä vallan mukavaa.

Missähän olisin nyt jos olisin lähtenyt Göteborgiin tammikuussa 2001?

Jos et muuten ole nähnyt leffaa Sliding Doors (1998, pääosissa Gwyneth Paltrow ja John Hannah), niin suosittelen! Leffa esittää kaksi vaihtoehtoista tapahtumakulkua, joista toisessa päähenkilö ehtii junaan ja toisessa ei. Se on kategorisoitu romanttiseksi komediaksi, mutta minusta siinä on hyvin vähän kumpaakaan. Se on lähinnä traaginen draama.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulla oli parikymppisenä avoliitto ja kihlaus, jonka molemmat osapuolet olivat kovin kirkasotsaisia ja keskenkasvuisia. Kaikki perinteinen piti kyseenalaistaa. Niinpä yhtenä radikaalin elämän variaationa sovittiin, että suhteemme olisi ns. avoin liitto. Ja kuinkas sitten kävikään - syntyi kolmiodraama, kun tunteet eivät totelleet teoriaa. Lopulta täytyi valita surusilmäisen uuden miehen ja "täysin muuttuneen" ex-avopuolison välillä. Muuttuminen jäi lopulta arvoitukseksi ja reipastahtinen uusi elämä alkoi. Erilaisella valinnalla elämä olisi todennäköisesti niin erilaista että mielikuvitus väsyy nopeasti sitä edes miettimään. Mutkaton tämä valinta ei ole ollut, mutta kaksi lasta, tiilitalo ja koira on loppujen lopuksi yllättävän monipuolinen paketti.

Maria kirjoitti...

Oho... mä en ole noin suurten päätösten eteen koskaan joutunutkaan. Ellei lasketa paria ollako vai eikö olla -tilannetta, joissa ollaan päädytty olemaan ja sillä tiellä ollaan edelleen... lukion tokalta asti :)