tiistai 30. kesäkuuta 2009

Leikkipuistojen lumoissa I

Uimahallin rannan puisto (ei merkittynä kaupungin leikkipaikkakartassa)

Maatilan lapsena en juurikaan käynyt leikkipuistoissa. Leikkipuistoani olivat omenapuut, vaahterat, viinimarjapensaat, sireenipuskat, leikkimökki... Löysin leikkipuistot oikeastaan vasta teininä.

Koin ensimmäisen humalani leikkipuistossa. Samoin ensisuudelman. Leikkipuistossa kaveri vihki minut leikillään uunituoreen poikaystäväni kanssa. Naimisissa oloa, ja itse asiassa koko "seurustelua", kesti kokonaiset kaksi tuntia.

Leikkipuistossa istuin tunnista toiseen ja odotin näkeväni vilauksen ihastuksestani. Leikkipuistossa pelasimme porukalla keinupolttista, ja leikkipuiston liukumäen alle piilouduimme ihastukseni kanssa juttelemaan muilta salassa. Ihastus oli silti valitettavan yksipuolista.

Viime vuosina olen löytänyt leikkipuistot uudelleen, pienten lasten vanhempana. Poimin paheksuen tupakantumppeja keinujen juurilta roskiksiin, räyhään turhautuneena särkyneestä pullosta levinneitä lasinsirpaleita. "Eikö ne hemmetti soikoon tajua?" mutisen ja hämärästi muistan, että ei. Ei ne tajua. Niin se vain menee.

Asumme nyt samassa maisemassa, jossa minä vietin lapsuuteni. Leikkipuistoa ei edelleenkään ole ihan lähimailla, joten lasten kotihoitovuosinakaan leikkipuistossa käynti ei ollut mikään rutiini. Leikkipuisto on meidän perheessä jotakin spesiaalia, ei jokapäiväinen temmellyspaikka.

Mutta kuka ihme on päättänyt sen, että leikkipuistoja ei ole merkitty karttaan? Leikkipuistotieto on tavallaan hiljaista tietoa. On isoja puistoja, jotka kaikki tietävät, mutta on myös pieniä, asuinalueiden sisään tai päättyvien teiden päihin kätkettyjä suojaisia puistoja, joiden "löytäminen" tuottaa aikuiselle yhtä suurta mielihyvää kuin lapselle.

Jaan nyt ikään kuin pienenä kesäsarjana kuvia ja kuvauksia muutamista puistoista, joissa meillä on ollut tapana käydä. Joukossa on sekä niitä isoja ja tunnettuja että pienempiä ja hiljaisempia puistoja. Suurin osa Hämeenlinnassa, ehkä lomien tultua joku jostakin muualtakin...

Tämä kuva on otettu kesäkuun puolivälin paikkeilla Hämeenlinnan uimahallin rannan leikkipuistosta. Rengaskeinut ovat siellä siinä määrin lähellä rantaa, että kasvot Vanajavedelle päin keinuessa tuntuu siltä, kuin keinuisi suoraan järveen. Tulee mieleen lapsuus ja Särkänniemen karuselli, jonka ulommat istuimet lentävät veden yllä. Muistan, kuinka pelkäsin. Uimahallin keinu ei oikeasti mene veden ylle. Tunne on vain kuvittelun varassa, turvallisesti.




Näytä suurempi kartta

9 kommenttia:

Jani Suhonen kirjoitti...

Tässä sulle yksi salainen puisto Kaurialasta. Ainoa tie korttelin keskellä olevaan puistoon on Urheilukadun ja Niementaustantien risteyksestä lähtevä kapea kinttupolku omakotitalojen välissä. Itse puisto oli ainakin minun nuoruusvuosinani oikein mukava ja hyvin varusteltu. Eikä siellä jostain syystä käy juuri ketään.

http://maps.google.com/maps?f=d&source=s_d&saddr=&daddr=60.992583,24.439203&hl=en&geocode=&mra=mi&mrsp=0&sz=17&sll=60.992597,24.439398&sspn=0.003725,0.00883&ie=UTF8&z=17

Maria kirjoitti...

Se onkin juuri se samainen puisto, jossa koin ne mainitsemani ekat humalaiset suudelmat... silloin sitä kutsuttiin Piilopuistoksi, en tiedä onko sillä virallista nimeä. Pitäisikin käydä tsekkaamassa!

Sen salaisempaa puistoa on tosiaan vaikea hakea, ja siitä syystähän me siellä niin kovin hyvin viihdyttiinkin...

Jani Suhonen kirjoitti...

No mehän ollaankin sitten vietetty nuoruusvuosiamme samassa puistossa, ehkäpä samaan aikaankin. Sinäkö siellä istuitkin meikäläistä vahtaamassa :)

Maria kirjoitti...

Jaa, en taida tohtia edes kertoa, minä vuonna siellä tuli notkuttua... Sehän se on paras ohje kasvatuksessakin, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. ;)

Mutta siis, en muista että siellä olisi noina kertoina ollut ketään muita kuin meidän oma posse - joka tosin saattoi olla joskus jopa monikymmenpäinen, joten eiköhän sinne sekaan saattanut mahtua muitakin.

jl kirjoitti...

Sama juttu, maalla asuvina tosi harvoin käymme leikkipuistoissa. Olet ihan oikeassa tosta karttaan merkitsemättömyydestä, en vain ollut tajunnut, että eihän niitä tosiaan kartoissa näy. Englannissa asuessamme löysimme monta leikkipuistoa kartan avulla. Joskus playground-teksti tai -merkki vei jalkapallonkentän tyyliseen paikkaan mutta löytyi sieltä ihan leikkipuistojakin. Suomalaiset leikkipuistot tosin ovat kyllä keskimäärin parempia mutta siis vaikeammin löydettäviä.

Maanantaina, kun Kuopuksen ja Kakkosen kanssa odottelin Kolmosta synttäreiltä, löysin yhden unohtamani leikkipuiston, jossa kylläkin lapseni ovat mm. entisen perhepäivähoitajansa kanssa käyneet. Ihanan hiljainen paikka, katu ihan lähellä, metsä takana, itse puisto lehtikuusimetsän keskellä mäessä eikä hellekään vaivannut liikaa puiden suojassa. Olisipa sellaisia paikkoja enemmänkin...

Maria kirjoitti...

Mistäs päin Hämettä sinä jl taas olitkaan...? ;)

Nuo suojaisat leikkipuistot ovat tosiaan kuin keitaita muun elämän keskellä. Minun suosikkini siinä lajissa on tulossa esittelyyn lähiaikoina...

jl kirjoitti...

Hmm... muistaakseni en ole tunnustanut, että olisin Hämeestä... ;)

Mainitsemani puisto ei ole Hämeenlinnassa, ei alkuperäisessä eikä suuressakaan. Jos sen sijainti kiinnostaa sinua tarkemmin, voin laittaa viestiä jollain foorumilla. :)

Maria kirjoitti...

Ok, jl! Olen varmaan lukenut jossakin vaiheessa ohi rivien... mainitsit jotakin "tästä Hämeen maasta", ja tein siitä päätelmiä :)

Kyllä näissä Hämeenlinnan puistoissa riittää koluamista toistaiseksi - tiedä vaikka inspiroituisit itsekin bloggaamaan aiheesta...?!

jl kirjoitti...

Jaa, olen minä niin voinut kirjoittaakin ;) - tämä näennäinen blogianonyymiys käy joskus voimille, sinä olet valinnut ihan hyvän linjan, kun olet ihan oma itsesi.