torstai 9. heinäkuuta 2009

Leikkipuistojen lumoissa VII

Kortteenpuiston leikkipaikka















Huomenna avataan yleisölle Valkeakosken asuntomessut.

Hämeenlinnassa samainen hulina käytiin kaksi vuotta sitten. Harvoilanmäen messualuetta on sittemmin kutsuttu muun muassa aavekaupungiksi, siksi paljon taloja on ollut alueella tyhjillään. Puskaradio on kertonut raadollisia tarinoita kesken loppuneista rahoista ja messustressin seuraamuksista.

Isi ja lapset olivat käyneet muutaman kerran aiemmin Harvoilanmäen leikkipuistossa, minulle se oli uusi kokemus. En muistanut puistoa messukäynneiltä lainkaan.

Puisto on... edustava. Se on rakennettu rinteeseen, ja siihen on panostettu enemmän kuin keskimäärin viiteen kaupungin perusleikkipuistoon yhteensä. Se on sokkeloinen, ja toiminee paremmin isojen lasten kanssa, jotka etenevät omin päin sukkelasti puiston päästä toiseen. Kolmivuotias tarvitsee apua vähän väliä, eikä vanhemman kannata rentoutua siellä täällä tarjolla oleviin metallisiin tuoleihin, sillä apua huudetaan jatkuvasti. (Ainakin meillä.)

(Lienee käynyt jo selväksi, etten edes yritä tehdä tästä leikkipuistospektaakkelistani mitenkään objektiivista. Katson asiaa itsekkäästi meidän perheen näkökulmasta, mikä tarkoittaa kahta melko rauhallista ja tottelevaista pientä tyttölasta, äitiä joka kiljahtelee vähän päästä "varo!" ja isiä, joka vierastaa suurta vaivannäköä. Siksi minä en ole esimerkiksi muistanut tarkistaa kaverin hyvästä ehdotuksesta huolimatta, onko käymissämme puistoissa aitaa - meillä sellaiselle ei ole tarvetta. Väittäisin kuitenkin, ettei yhdessäkään tähän asti käsitellyssä puistossa ole ollut varsinaista aitaa. Ehkä liikennepuisto on kaikista suojatuin, jos nyt joku suunnittelee Hämeenlinna-visiittiä ylivilkkaiden lapsosten kera.

Vältän kuitenkin mollaamasta mitään puistoa kovin pahasti. Turhimmiksi kokemani puistot jätän suosiolla käymättä. Kirjoitin aikanaan Helsingin Sanomien reppariin, että Meri-Rastilan uudet kerrostalot näyttivät legomaailmalta, ja sain siitä hyvästä tappouhkauksen. Olen sittemmin itsesuojelusyistä oppinut varomaan ihmisten kotinurkkien yletöntä julkista verbaalista murjomista.)

(Samasta syystä muuten vältän esittämästä minkäänlaisia mielipiteitä nimistä, kun lähettyvillä on odottavia äitejä. Mistäpä hyvä ystävänikään olisi voinut arvata, että olimme muutamaa päivää aiemmin laittaneet sairaalan esitietolomakkeeseen mahdollisen pojan nimeksi juuri sen nimen, jota ystävämme antaumuksella pilkkasi ihmetellen, kuinka kukaan voisi ikinä antaa lapselleen sellaisen nimen. Kuuntelimme korvat punaisina ja pidimme suumme supussa. Onneksi meille syntyi tyttö.)


Näytä suurempi kartta

Ei kommentteja: