keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Neljä vuotta sitten...


...synnytin kuopukseni. Ylpeyden ja onnen keskellä haikea olo: näinkö tämä onkin mennyt? Tuolloin kuvanottohetkellä kymmenen minuutin ikäistä lasta ihmetellessä ei käynyt mielessäkään, että lapsi saattaisi jäädä viimeiseksemme. Saattaisi. Ken tietää.

Onnea, onnea, fantastisen upea Ellini!

2 kommenttia:

jl kirjoitti...

Onnea äidille ja tyttärelle! :)

Maria kirjoitti...

Kiitos! Synttärikemut vol. 1 takana ja äiti vielä järjissään. Kakkososaa odotellessa... ;)