Olin tovi sitten aikeissa lopettaa koko blogin, mutta muutamat asiat haraavat vastaan.
1) Saan edelleen ajoittain ajatuksia, jotka tuntuvat jakamisen arvoisilta. Ja vaikka ne voi jakaa Facebookissa tai Twitterissä, täällä on toisenlainen tunnelma. Henkilökohtaisempi, läheisempi.
2) Tapasin eilen leffajonossa ihmisen, joka tunnusti olevansa blogini vakituinen lukija. Se tuli ihan puun takaa ja tuntui todella oudolta. On aina kummallista kun todellinen ja virtuaalinen maailma kohtaavat, eritoten silloin, kun todellisessa maailmassa välillämme ei ole yhteyttä. Minulla ja tällä lukijalla on kyllä yhteys, melkoisen kaukana menneisyydessä.
3) Olen huono luopumaan. Mistään.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
No mutta, eihän se leipää pyydä sanoisi Muori. Ja jos pyytää, niin annetaan vähän.
Mulla on suosikeissa joitakin blogeja joita ei olla päivitetty vuoteen. Juuri ja juuri pystyn kuvittelemaan että niiden kirjoittajilla on elämää blogistanin ulkopuolellakin.
Olen iloinen blogisi jatkumisesta!
;)
Ihanaa, ettet pysty lopettamaan. :)
Kiitos kiitos ihmiset... :)
Lähetä kommentti