Hassua, että mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä korkeammaksi kasvaa kynnys kirjoittaa mitään.
Korjasin tänään jumiin menneen pesukoneen. Se on varmaan yli kolmekymmentä vuotta vanha, mutta sain sen toimintakuntoon. Olen siitä ihan pikkiriikkisen ylpeä.
Kuopus kuumeilee. Tänään olisi ollut torilla Sibelius-opiston juhlakonsertti, jossa tyttö olisi laulanut päiväkotinsa muskariryhmän mukana "Baby fir trees" -laulun. Taisi olla taas äidille isompi pettymys, kun konsertti jäi väliin.
Huomenna on kevään viimeinen tanssitunti, joka sekin jää tietysi neidiltä väliin. Minä satun olemaan tanssiope, ja olemme harjoitelleet koko kevään pientä esitystä viimeiselle tunnille. Harmittaa ihan vietävästi, että se menee omalta tytöltäni sivu suun.
Kirjoitan vimmatusti konferenssipapereita. Tässä kuussa vielä Lontooseen, kesäkuussa Kaliforniaan ja heinäkuussa Portugaliin. Hiilijalanjälkeni pysyy Hesarin testin mukaan silti pienenä, koska työmatkalentoja ei lasketa. Olen lentänyt lomalle viimeksi 2003 tammikuussa. Vein mieheni synttäreiden kunniaksi Skotlantiin. Jos laskee esikoisemme syntymäpäivästä vajaat neljäkymmentä viikkoa taaksepäin, huomaa missä tyttö sai alkunsa: Edinburghin maltaantuoksussa.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Meilläkin jäi se tilaisuus väliin, kokousyhteensattumia (aina!) ja lisäksi osalla perheestä mahatauti - liian hankala järjestää. Äidit on yleensä ne pettyneimmät, lapsille merkitsevät ne tavalliset asiat enemmän kuin juhlat ja väenpaljous. Onneksi.
Näinhän se on, äidithän niitä peruuntuneita suunnitelmia murehtivat.
Meillä kyllä murehtii nyt esikoinen, kun alkoi oksentaa äsken ennen jalkapalloturnauksen alkua. Ei sillä jalkapallolla väliä, mutta illalla olisi hänelläkin viimeinen tanssitunti, ja se jää väliin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun vika (ja hauskin) kerta jää.
Jä äiti murehtii tekemättä jääviä töitään...
Lähetä kommentti