Kaikki alkaa kodista

Laitan tähänkin kirjoitukseni, joka on tänään Hämeenlinnan Kokoomuksen sivuilla.

Kesällä uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset vanhemmat tuntevat huonoa omatuntoa siitä, että viettävät liian vähän aikaa lastensa kanssa. Elinikäinen syyllisyydentunne ja huono omatunto tulevat kaupanpäällisinä vanhemmuuteen ryhdyttäessä, mutta joihinkin asioihin voimme sentään vaikuttaa.

Hämeenlinnassa on pulaa päivähoitopaikoista. Päiväkoteja ei rakenneta hetkessä, eikä perhepäivähoitajia houkutella töihin nykyisillä palkoilla ja työehdoilla. Ratkaisu on käden ulottuvilla: kotihoidon tuen kuntalisällä kunta voisi kompensoida niitä murheita, joita päivähoidon ahdinko aiheuttaa. Koska erityisesti alle kolmevuotiaalle lapselle pysyvä ympäristö ja hoitaja ovat tärkeitä asioita, kunta voisi vähintäänkin maksaa korotettua kuntalisää siltä ajalta, jonka perhe joutuu jonottamaan päivähoitopaikkaa lähipäiväkodissa. Tällä vältettäisiin pienten lasten siirtely päiväkodista toiseen.

Kaupunginjohtajamme Tapani Hellsténin kanta kotihoidon tuen kuntalisän korottamiseen on taannoisen Radio Hämeen haastattelun mukaan selvä: kunnan ei tule hänen mukaansa houkutella vanhempia jäämään kotiin lapsenhoitajiksi, kun heitä tarvitaan työmarkkinoilla.
(Kuuntele Laura Hossin raportti Radio Hämeen sivuilta.)

SDP ajaakin lapsille ilmaista päivähoitoa. Se olisi askel yhä surkeampaan suuntaan, ellei kotihoidon tukea samalla korotettaisi vastaavassa suhteessa. Se taas ei ole realistinen ajatus, koska ilmainen päivähoito yksin maksaisi jo valtiolle 260 miljoonaa euroa.

Kokoomuksen tärkein arvo minulle on valinnanvapauden vaaliminen. Kotihoidon tuen kuntalisää korottamalla ja myöntämisehtoja muuttamalla Hämeenlinna voisi osoittaa arvostavansa kuntalaistensa arviointikykyä ja perheiden omaa päätösvaltaa. Kukin perhe voisi silloin valita itselleen parhaan vaihtoehdon; oli se sitten kotihoito, päivähoito tai jotakin niiden väliltä. Nykyisellään liian monessa perheessä joudutaan tekemään pakkoratkaisuja.