keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Seksuaalisuutta ja sukkahousuongelmia

Aika paksu juttu tuo Johanna Korhosen erottaminen (linkataanpa taas välillä Yleen, ettei aina Hesariin...) Vielä nyt on vähän epäselvää missä on totuus, kun versioita on niin monenlaisia, mutta Alman vetoaminen Korhosen puolison vaaliehdokkuuteen on joka tapauksessa aika onneton yritys peitellä mokaa.

Minä puolestani kävin tänään kuuntelemassa erikoistutkija Anna Rönkää Poltinahon seurakuntatalolla. Rönkä kertoi Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen tutkimuksesta, jossa on tutkittu parinsadan suomalaisen lapsiperheen arkea. Kävi ilmi, että sukkahousuongelma on laajemminkin ymmärretty ilmiö! Ehdin jo melkein kuvitella, että se on meidän perheen ikioma juttu. Kun ei 4-vuotiaalle (no eiköhän jo voisi sanoa 5-vuotiaalle, kun synttäreihin on kolme päivää aikaa) kerta kaikkiaan kelpaa kuin yhdet, ehkä kahdet sukkahousut siitä valikoimasta, mikä kotoa löytyy! Ellei lahkeet ole liian lyhyet, niin sitten ne on liian pitkät ja menee makkaralle. Tai vyötärö puristaa tai valuu. Pahinta on, jos jalkojen välistä kiristää. Ja onpa sattunut niinkin, että yhdet ja samat sukkahousut ovat tehneet kaikkea yllämainittua.

Sattumalta selailin tänään Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys -kirjaa, joka on meillä suosittua vessalukemista. (Ja tämä siis kaikella kunnialla - vessaan pääsevät vain harvat ja valitut teokset!) Thomas ja Chess mainitsevat yhtenä temperamenttipiirteenä vastaus- eli responsiivisuuskynnyksen - eli miten ihminen reagoi erilaisiin ärsykkeisiin. Tässä kohtaa Liisa K-J kysyy:

Onko lapselle hankala löytää vaatteita, koska niin monet tekstiilit ovat hänelle liian karheita, ja tuntuuko hän oikukkaalta, koska vaatteet hänen mielestään aina kiristävät, hankaavat tai painavat?

Juu-u. Kyllä. Kesällä sitä ei niin huomaa, kun ei juuri vaatteita tarvitakaan. Mutta nyt tuskaillaan päivittäin, kun pitää pukea kaksi paitaa päällekkäin ja vielä takkikin, kun hihat painaa ja puristaa, ja niitä nyherretään edestakaisin itkua vääntäen.

Eikö lapsemme siis kiukuttelekaan, vaan on temperamentiltaan erityisen responsiivinen, mikä meidän vanhempina pitäisi osata ottaa paremmin huomioon? Hmm... tätä pitää vielä vähän sulatella.

Ei kommentteja: