Huh. Kaikista vaikein osa väitöskirjan kirjoittamisessa taitaa olla esipuhe. Eli toisin sanoen kiitosten jakeleminen kaikille niitä ansaitseville tahoille, ketään unohtamatta.
Miten kiittää aviomiestä ja lapsia kuulostamatta kornilta?
Miten saada esitarkastajien kiittäminen näyttämään siltä, että pidän kommenttejaan oikeasti rakentavina ja kannustavina, kun todellisuudessa likimain virittelin hirttosilmukkaa miettiessäni edessä olevaa julkista nöyryytystä?
Miten välttää toistoa kiittäessään Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston Väinö ja Hilkka Kiltin rahastoa, kun ne kaikki sattuvat olemaan rahastoja eikä niille oikein ole vaihtoehtoisia ilmauksia?
tiistai 18. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti