maanantai 23. maaliskuuta 2009

Akateemisen kirjoittamisen ilot ja kirot

Puhhuijaa. Lähetin juuri tieteellisen artikkelin kolmannen version toimittajalle.

Tieteellisen artikkelin kirjoittaminen on kyllä niin oma lajinsa. Suosittelen kaikille (siis ainakin omaan viiteryhmääni eli humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille kuuluville) väitöskirjan tekijöille ja vieläpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, vaikka tekeillä olisikin monografia. Artikkelimuodon tiiviys ja kurinalaisuus sekä refereiltä saatava palaute kiristävät akateemista nutturaa sopivasti skarpimmaksi.

Olen julkaissut tähän mennessä kolme artikkelia. Kaksi suomalaisissa aikakautisissa tiedejulkaisussa. Yhden kansainvälisen konferenssin pohjalta kootussa julkaisussa, joka on kirjoitettu englanniksi, mutta julkaistu Suomessa.

Mutta sitten on tämä. The Article. Argh. Englanniksi, ja amerikkalaisen yliopiston kustantamaan julkaisuun. Pitäisi hallita niin vieras kieli kuin vieras akateeminen kulttuurikin (ja saada vielä ne jenkit tajuamaan, että Suomi ei ole ollut 1980-luvulla Venäjän vallan alla). Viittauskäytäntö (slightly modified Chicago style, that is) on ihan hömelö, enkä ehtinyt nyt sitten tähän hätään opetella RefWorksin käyttöä. Ja ylipäätään viittauksien tarkkuus on niin scrupulous, niin scrupulous.

Lähetin siis hetki sitten kolmannen version. Ensimmäisen lähetin 31.10.2008. Toinen lähti helmikuussa. Enkä tuudittaudu hetkeksikään kuvittelemaan, että tämä olisi lopullinen versio. Sillä sitähän se ei ole. Älä siis koskaan erehdy luulemaan, että artikkelisi on valmis. Se on valmis vasta kun se on julkaistuna kädessäsi, ja silloin olet jo edennyt tutkimuksessasi niin paljon, että hämmästyt kun alat selailla sivuja: artikkelihan nolostuttaa sinua! Niinpä työnnät tekijänkappaleesi kirjahyllyyn ja jatkat hommia.

Mutta on se vaan mainio oppimisprosessi! Artikkelin työstön aikana oppii nöyryyttä, vihan hallintaa, kärsivällisyyttä, paineen alaisena työskentelyä - ja kyllä, myös tieteen tekoa sekä hyvää kirjoittamista.

Seuraavaksi pitäisi kai hakeutua artikkelikokoelman toimittajaksi...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko prosessi edennyt? Kuulosti niin tutulta. Kiitokset, että olet jakanut nämä väitökirjajuttusi. Niistä oli paljon iloa oman prosessini loppuvaiheissa. Ja löysin karonkkajuttusi perusteella oman karonkkapaikkani, joka oli loistava ja ruoka hyvää. Hyvää syksyä! t. Maisa

Maria kirjoitti...

Hei Maisa, kiitos kommentista! Ihanaa, että saatoin olla avuksi - aina joskus sitä ajattelee kirjoittavansa tyhjyyteen, mutta tästähän tuli aivan loistava fiilis!

Artikkeli on muun käsikirjoituksen mukana nyt sisällä kustantajalla. Muutosehdotuksia / -vaatimuksia on hyvinkin vielä odotettavissa, ja omalla pessimistiluonteellani odotan niiden tietenkin kohdistuvan omaan artikkeliini... saa nähdä!

Värikästä syksyä sinulle!