En egen ängel i en säng

Olimme viime viikolla Helsingissä Lisa Nilssonin keikalla. Minusta ja miehestäni tuntui, että olimme ainoat suomenkieliset ja kehä III:n ulkopuoliset ihmiset Korjaamolla. Lisakin spiikkasi keikkansa kokonaan på svenska. Onnekseni en ole ihan ummikko, ja pysyin kärryillä n. 90 prosenttia ajasta.

Keikalla oli ihana tunnelma. Asetelma oli pelkistetty niin kuin Sambou Sambou -levylläkin: lavalla vain kolme tuolia, lähekkäin, etualalla. Äänet erottuivat toisistaan ja ne oli helppo jäljittää lähteisiinsä. Pienikin liikehdintä erottui katsomoon, ilmeet ja eleet ja tunnelmat tulivat liki.

Ja kuitenkin lavan ja minun välissä oli pieni äärettömyys, joka johtuu hiukan naiivista ihailustani (tiettyjä) esiintyviä taiteilijoita kohtaan; onko syynä lahjakkuus, asema, kuviteltu glamour vai mikä, mutta välissä on kuilu, jonka kuuluukin olla siinä, jotta syntyy taide-elämys, kokemus siitä että olen ollut katsomassa ja kokemassa jotakin erikoista ja arkielämästäni poikkeavaa.

Kuilun ylle rakentui silta toiseksi viimeisen encoren, "Himlen runt hörnet", aikana. Laulun kertosäkeessähän sanotaan "Jag har himlen runt hörnet, en egen engel i en säng". Kesken biisin Lisa alkoi jutustella mikkiin enkelistä sängyssään, joka pyörii ympäri ympäri... potkii vanhempiaan... eivätkä vanhemmat voi... hmm... ja enkeli yskii... yskii... yskii... joka yö, lokakuusta huhtikuuhun... taisi tulla laitettua tyttö liian aikaisin päiväkotiin... päiväkodit ovat oikeita bakteeripesiä... kaksi enkeliä sängyssä... iso ja pieni... ja minä nauroin äänettömästi, vedet silmissä, nauroin ja itkin.

Olen viiden ja puolen vuoden äitiyskokemuksellani tullut siihen vakaaseen tulokseen, että äitiys ei lopultakaan ole kovin kummoinen yhdistävä tekijä ihmisten välillä, mutta tuolla hetkellä rakentui silta minun istuimestani lavalle - niin kuin toki varmasti monen muunkin yleisössä istuneen äidin tai isän istuimesta.

Sillä sitähän elämä meilläkin on: yskimistä, yskimistä, potkuja leukoihin, päiväkotiin totuttelua - ja se on meidän oma pieni taivas. Eikä se ole sen kummempaa Lisa Nilssonillakaan. Rouvan työ nyt sattuu olemaan hiukan toisenlainen kuin minun, mutta silti. Elämä on lopulta aika yksinkertaista, vaikka olisikin kaunis ja osaisi laulaa ja esiintyä upeasti.

Paitsi Madonnan elämä on ehkä vähän erilaista, mutta luulen, että elokuussa Jätkäsaaressa ei synny siltaa mun ja Madonnan välille, vaikka A-katsomosta ei edes ole kovin pitkä matka lavalle.