Kuopuksemme päiväkodin johtaja aloitti hiljattain väliaikaisissa tiloissa uuden yksityisen päiväkodin, jonka väki siirtyy aikanaan uudisrakennukseen Poltinaholle. Väliaikaiseen päiväkotiin yhdeksi päiväksi palkattu apulainen totesi vaivihkaa huomanneensa, ettei kaikille lapsille riitä istumapaikkoja; olikohan tässä nyt sattunut joku laskuvirhe? Uudisrakennuksen suunnitteluvaiheessa arkkitehdeiltä tuli epäuskoista palautetta: eteisessä ovat mittasuhteet pielessä. Eiväthän kaikki lapset mahdu eteiseen mitenkään!
Mittasuhteet olivat ihan oikeat eikä tuoleissakaan ollut tullut laskuvirhettä. Kyse on toimintakulttuurin muutoksesta. Kuka on sanonut, että koko päiväkodin lasten pitää mennä kerralla ulos? Tai syödä tismalleen yhtä aikaa?
Päiväkotikokemukseni ovat toistaiseksi melko vähäisiä, mutta saan helposti silmiini kuvan toppa-asuihin puetuista, hikisistä lapsista odottamassa eteisessä ulospääsyä, kun viimeiset ovat vasta menossa pissalle. Eteisen lattia on täynnä nuttuja, pipoja ja tumppuja, joiden omistussuhteita henkilökunta arpoo.
Vaihtoehtona olisi porrastettu ulkoilu pienissä ryhmissä. Varusteet pysyvät hallussa paremmin, aikuisia riittää jokaisen pukijan avuksi ja ulos pääsee heti kun on valmis.
Syödäkin voidaan pienissä ryhmissä, niin että pöydässä on kahdentoista lapsen sijaan vaikka neljä lasta. Pöytärauha säilyy paremmin ja tunnelma on kodinomainen.
Ja miksi niin moneen uuteen päiväkotiin haalitaan suuria tiloja, isoja saleja ja huoneita? Sellaisissa on liki mahdotonta kieltää lapsia juoksemasta, ja ääni kaikuu läpi koko tilan. Sen sijaan voitaisiin tehdä pieniä huoneita, joissa olisi rauha keskittyä leikkiin muutaman kaverin kanssa. On jo moneen kertaan todistettu, kuinka lasten stressitaso nousee isossa ryhmässä ja hälyssä. Miksi pitää 21 lasta yhdessä kasassa kolmen hoitajan kanssa, kun voisi olla seitsemän lasta kukin yhden hoitajan kanssa, jokainen ryhmä omassa tilassaan?
Vastaus otsikon kysymykseen? Sanoisin, että 15 riittää hyvin.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Se on tämä säästämisen kulttuuri. Koetataan saada säästöä pistämällä päiväkodit pullolleen lapsia. Ja sitten työntekijät ovat ihmeissään kun lapsia ja hyvässä lykyssä aikuisiakin on enemmän kuin koskaan. Siinä sitä sitten koetetaan jakaa porukkaa, mutta kun tilat ei meinaa antaa myöten pienryhmille eikä muiden työntekijöiden aikataulut (esim keittiöllä) kestä kovin suuria poikkeamia sovituista aikatauluista. huh. Ikuinen ongelmako? vai vaan mielikuvituksen puutetta?
Ollakin oma päiväkoti, niin monta asiaa muuttaisin minäkin.
Niinpä. Henkilökunnalle siitä ryhmän jakamisesta taitaa olla suurin vaiva - tai siis siltä se kuulemma herkästi tuntuu, kunnes totutaan uuteen toimintatapaan ja huomataan, kuinka järkevä se on verrattuna vanhaan. Rutiinien purkaminen on tietty työlästä melkein missä tilanteessa vaan.
Tuolla meidän kuopuksen päiväkodissa on muuten oma valmistuskeittiö, jossa ei käytetä lainkaan eineksiä. Usein haetaan vielä yhdessä torilta
tuoreita raaka-aineita (ja lapset osallistuu välillä ruuanlaittoon)! Mäkin haluaisin sinne hoitoon... :)
Lähetä kommentti