Tänään tapahtui vähän molempia. Lähdimme mummon ja vaarin kanssa veneellä Mierolaan kahville. Reissusta sopiessa paisteli aurinko. Lähtiessä kertyi pilviä taivaalle. Perillä alkoi sataa, ja paluumatka kului kuomun alla suojassa. Tunnelmaa oli sielläkin.
Esikoisen hiukset kihartuivat kauniisti kosteassa ilmassa.
Vastaan lipunut vesitaso herätti ihmetystä.
Veneen kuomun alta näkyvyys oli huono, ja sateen hellittäessä oli tarpeen avata tähystysluukku. Mutta linna oli kuomun takaa utuisen kaunis.
Tytöt kiukuttelivat turhan paljon, mutta hyviäkin hetkiä oli.
Reissun jälkeen kuopus nukkui, nukkui ja nukkui. Nyt nenä vuotaa ja kurkku köhisee. Infektioastmasta kärsivää esikoista pitelin aamuyön tunteina istuen sylissäni, yskän helpottamiseksi. Omakin olo tuntuu nyt huteralta. On se hassua, vaikka ei millään tahdo liittyä joukkohysteriaan, uutiset sikainfluenssan vaarallisuudesta nimenomaan työikäisille, terveille ihmisille tekevät kieltämättä levottoman olon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti