keskiviikko 28. lokakuuta 2009

I want to be a part of it
















Täällä on aika helppo liikkua. Katuja ei voisi juuri loogisemmin nimetä. Metrokaan ei ole niin sekava kuin haukutaan, tosin epävarmin metro jota olen käyttänyt. Junat myöhästelevät jatkuvasti, skippaavat asemia rakennustöiden takia tai jostakin tuntemattomasta syystä (joo, tiedän kyllä että osan junista kuuluukin skipata). Asemien nimet on kirjoitettu ihanalla pienellä mosaiikkilaatalla.

Kaduilla kävellessä on hyvä tietää mihin on menossa, sillä maamerkkien avulla suunnistaminen ei oikein onnistu. Käsittämättömän korkeat pilvenpiirtäjät peittävät näkymät tehokkaasti.

Mutta miten kaunis onkaan pilvenpiirtäjien välistä siilautuva auringonvalo. Tai tänään, BusinessWeekin toimituksen ikkunasta avautunut sateinen maisema Manhattanin kattojen ylle.

Aamiaiselta pölähdin suoraan keskelle Kovan lain kuvaussettiä. Ja Hulk Hogan oli juuri tulossa Barnes & Noblelle, kun lähdin sieltä. Hassua. Katselimme ala-asteiässä parhaan ystäväni kanssa Sky Channelilta (jota ei meillä näkynyt) vapaapainia joskus tuntikaupalla. Hulk oli kovin jätkä.

8 kommenttia:

Lapanen kirjoitti...

Voi vitsi, sä oot selkeesti niin kotonasi siellä! Kuin kala vedessä! Maltatkohan tulla takaisin... ;)

Maria kirjoitti...

Toki, toki! Mä olen vain ottanut kaiken irti, kun kerran täällä olen. :)

Tänään vielä yksi haastattelu, yritys päästä nopsasti MOMAan näkemään Monet'n näyttely ja sitten kotimatkalle.

Lapanen kirjoitti...

Voih, ihanaa Monet´tia toivotan!!

Maria kirjoitti...

Kiitos! Kävin katsomassa silloin Emmassa ne vähän toistakymmentä taulua, mitä siellä taisi olla esillä. Täällä pitäisi olla monin verroin. Monet on mun lapsuuden idoli ;)

Njalla kirjoitti...

Hih. Onpa hienoa päästä manhattanille kanssasi. Kiitos siitä!

marguetta

Maria kirjoitti...

Haa, onnea uudelle blogille marguetta! Kiva kun palasit! :)

Auli kirjoitti...

Tämä on mun haave.. päästä New Yorkiin. Toteutuuko koskaan, kenpä tietää sen. Nautin kuvistasi sieltä. Kiitos tästä :)

Maria kirjoitti...

Kiitos kommentoinnista Auli. Niin minäkin ajattelin pitkään. Luulin, etten koskaan saisi tilaisuutta, ja luulin myös, että jos saisin tilaisuuden, en pystyisi lentämään! Sitten yhtäkkiä olin matkalla Chicagoon ja Palo Altoon ja vajaat puoli vuotta myöhemmin hups vain, New Yorkiin. Työmatkahan se oli, joten nämä kuvat on otettu lähinnä matkalla haastattelusta toiseen. Enkä sitten lopulta ehtinyt sinne MOMAankaan... :(