maanantai 9. marraskuuta 2009

Hetkiä

Missä olin, kun Berliinin muuri murtui? Ei mitään käsitystä. Olin 11-vuotias. Todennäköisesti voimisteluharjoituksissa. Muistan puheet muurin murtumisesta, mutta en ymmärtänyt mitä se merkitsi.

Minun mediamuistoni suurista tapahtumista alkavat Estoniasta. Olin kotona, joku avasi television ja uutiset alkoivat vyöryä eteemme. Itkin hirveästi. Päiväkirjan aukeama on siltä kohtaa ihan kupruilla. Piirtelin sivuille ristejä ja raapustin RIP-viestejä koko kuusitoistavuotiaan maailmantuskan voimin.

Ajoin autolla kohti kampaajaa, kun kuulin radiosta, että prinsessa Diana oli kuollut. Olin 19-vuotias. Soitin Nokia 1611-puhelimellani äidilleni ja poikaystävälleni. Olin vaihtanut puhelimen 1610-mallista 1611:een, koska sillä pystyi kirjoittamaan tekstiviestejä.

Neljäs lukuvuoteni yliopistossa oli juuri alkanut ja kirjoitin kotonamme Jyväskylässä esseetä, kun tuore aviomieheni huusi olohuoneesta television äärestä jotakin epämääräistä. Säikähdin äänensävyä ja menin olohuoneeseen. Näin lentokoneen törmäävän World Trade Centeriin. Istuimme sohvalla kuin naulittuina useamman tunnin ajan. Essee meni yötöiksi. Olimme 23-vuotiaita.

Siitä on niin kauan. Ja niin vähän. Aikaa.

11 kommenttia:

MeRzU kirjoitti...

Taitaa minunkin ensimmäinen mediamuisto olla Estonia.
Prinsessa Dianan kuolemasta kuulin mökillä, ainoa muisto oikeastaan on kun tuttavaperheen rouva uiskenteli samaisella hetkellä meressä tissit paljaana ja pidin sitä jotenkin sopimattomana.
WTC-tapauksesta kuulin koulussa, kävin silloin kauppista ja tunnit keskeytettiin jotta voitiin televisiosta seurata tilannetta.
Ja ensimmäinen kännykkäni oli 1611, jos joskus mainitsen kyseisen puhelimallin tutuilleni, ei heistä kukaan tiedä millainen se oli. Omassani oli oranssi kuori. :)

Napaulina kirjoitti...

Oho! Mehän taidetaan olla ihan saman ikäisiä.
Minä en myöskään muista juuri mitään Berliinin muurista. Estoniakaan ei jättänyt minuun syvää vaikutusta, vaikka pelästyttikin, enkä sen jälkeen ole matkustanut mielelläni laivalla autokannen alapuolella. Dianauutisen näin aamulla televisiota katsellessani, kun ruutuun pärähti teksti ylimääräisestä uutislähetyksestä ja huusin äidin paikalle. WTC on minun muistoistani vahvin. Olin töissä Stockan musiikkiosastolla ja kävimme vuorotellen katsomassa naapuriosaston televisiosta mitä tapahtuu. Emme voineet käsittää, että se ei meinannut loppua. Olipahan meklkoinen työvuoro.

Maria kirjoitti...

Mä ostin sellaiset valko-vihreä-vaaleanpunaiset käsinmaalatut kuoret mun 1611:een. Ne oli NIIN hienot!

Ihana häveliäisyysmuisto! :)

Ja mä hei unohdin yhden tärkeän: Suomen terrori-iskun eli Myyrmannin räjähdyksen. Me oltiin viiden hengen kaveriporukalla Keski-Suomen Journalistien mökillä Kotaniemessä. Siellä ei ollut telkkaria, oltiin radion varassa. Lätkittiin korttia ja juotiin olutta, kun radiosta alkoi kuulua spekulointia terrori-iskusta kauppakeskuksessa. Luultiin ensin, että kyseessä oli kuunnelma, fiktiota.

Maria kirjoitti...

Haa, kommentoitiin samalla hetkellä. Siis edellinen kommenttini oli MeRzUlle.

Joo Napaulina, mä olen joskus miettinyt kuinka paljon mun hyttivalintoihin vuoden -94 jälkeen on vaikuttanut Estonia ja kuinka paljon ihan oman vaatimustason nousu. ;)

arkitehti kirjoitti...

Sinähän olet vielä ihan kakara :)

Estonian uppoamisen luin aamulla metroaseman lööpistä: olimme menossa asuntosuunnittelun kurssin kanssa jotain lähiöslummia katsomaan.

Dianan kuoleman äiti kuuli radiosta jo yöllä: olin muistaakseni tullut kesätöihin Suomeen ja bunkkaisn äidin luona. Tuli raidallisessa yöpaidassa huoneeni ovensuuhun.

WTC: olimme menneet naimisiin, remointoimme kotiamme, asuimme anoppilassa, appi oli hiljattain kuollut. Anoppi huusi keittiöstä että laittakaa neloselle, luulin että kyseessä oli joku turha julkkis mutta tottelin käskyä. Mietin että nytkö se alkaa, kolmas maailmansota.

Maria kirjoitti...

Kiva olla kakara :D

Kolmatta maailmansotaa minäkin pelkäsin. Se oli kamala tunne.

aripk kirjoitti...

Oppilaat (7-9 lk) kysyivät koulussakin: "nytkö maailmansota alkaa?". Vastasin että "USA vastaan kuka ja kuka?" Usa vastaan joku epämääräinen terroristi ei luo maailmansotaa.
Näin jälkikäteen voinkin siteerata Churchilliä: "On hienoa olla rehellinen, mutta on myös hyvin tärkeää olla oikeassa". Eli tuossa kohdin en halunnut valehdella, enkä onneksi tullutkaan niin tehneeksi.

PS. ellen väärin muista vaimoni isä on ollut perustamassa Kotaniemeä!

Maria kirjoitti...

Siinä taitaa olla sarjassamme vaikeita kysymyksiä. Voisin kuvitella. Eipä niistä kyllä taida olla puutetta tälläkään hetkellä, vai millainen henki koulussa on sikainfluenssaa ajatellen?

Muistat oikein, Janne oli tärkeässä roolissa Kotaniemessä. Ihanat mökit, me tehtiin niille parikin reissua, yksi Lahtelaan ja yksi Kärkelään. Harva opiskelijajäsen taisi ymmärtää käyttää niitä. Mahtavia muistoja!

aripk kirjoitti...

Taitaa olla niin että aikuiset "hysterisoivat" H1N1 (vai mikä se nyt oli) viruksesta enemmän. Siitä on koulussa jaettu tiedotteita, mutta eipä oppilalta ole kysymyksiä tai keskustelua syntynyt. Mutta nuorethan ovatkin kuolemattomia. Senhän tietää jokainen mopoilijoiden toimintaa seurannut...

Maria kirjoitti...

Niinpä niin. :)

jl kirjoitti...

Öö, joo, mä oon vissiin vähän vanha. ;)

Mun ekoja mediamuistoja on se, kun äiti kesken kotitöiden ja radion kuuntelun järkyttyi, kun John Lennonin murhasta kerrottiin. Ja sit muistan, kun Kekkonen kuoli. Hautajaiset taidettiin näyttää telkkarissakin.

Berliinin muuri murtui, kun saksalaiset kesätyökaverimme olivat palanneet takaisin kotiinsa, toinen Berliiniin. Seuraavana vuonna kävin ekan kerran siinä kaupungissa, en siis nähnyt muuria.

WTC sortui, kun asuimme toista kuukautta Englannissa. Varjelin lapsia (silloin 8 ja 4) uutisoinnilta, koska heidän kielimuurinsa takia pystyin varjelemaan. Ympärillä olevia ihmisiä se kosketti lähemmin, jotkut olivat huolissaan sukulaisistaan USA:ssa. Seuraavalla lentomatkalla pelotti vähän enemmän kuin muulloin.