maanantai 23. kesäkuuta 2008

Sairaudesta synnytykseen

Juhannus oli ja meni... meillä se meni lasten sairastaessa. Salamannopea parantuminen olikin vain lumetta, ja ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen ehdittiin vielä keskussairaalaan päivystykseen ja yksityiselle lääkärille, ennen kuin helpotti. Löytyi korvatulehdus, ja antibiootti laski vihdoin myös sen viidettä vuorokautta jatkuneen neljänkympin kuumeen.

Lasten tarkkailuhuone keskussairaalan ensiavussa ei ole mukava paikka. Kaikki siellä muistuttaa olemaan onnellinen jokaisesta päivästä, kun asiat ovat hyvin, koska se ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys.

Kaikki kunnia keskussairaalallemme, mutta niin mukavaa sieltä on aina lähteä pois, että kannatan lämpimästi ajatusta polikliinisesta synnytyksestä (ks. uutinen Hämeen Sanomissa 8. kesäkuuta). Jos kyseessä ei ole ensimmäinen lapsi, jos synnytys on säännöllinen, jos äiti selviää pienin vaurioin ja lapsi syntyy terveenä, jos vielä niin kuin minulla toisella kerralla maitoa tulee jo synnytyssalissa ja kotona sitä kaipaa vielä toinenkin imeväinen - miksi mennä ruuhkaiselle vuodeosastolle alkuunkaan kun voi palata kotiin? Ja toisin päin; olkoon epävarma äiti sairaalassa ekstravuorokauden tai toisenkin, jos se auttaa lataamaan itseluottamusta ja hoitamaan haavat kotikuntoon. Vielä kun saisi Suomeen lisää vauvamyönteisiä synnytyssairaaloita ja yhtenäisen, ammattitaitoisen imetysohjauksen...

Ei kommentteja: