Pari sanaa kotihoidon tukemisen riskeistä

(Se siitä blogihiljaisuudesta...)

Allaoleva STT:n uutinen on lainattu Helsingin Sanomien sivulta:

Asiantuntijat: Kotihoidon tukeminen voi vaarantaa julkiset palvelut

STT

Lasten, vanhusten ja vammaisten kotihoidon tukemisessa on riskinsä. Uuden sosiaaliturvan uudistustarpeita kartoittavan kirjan mukaan hoivatyön tekevät käytännössä naiset, mikä voi syödä tasa-arvoa. Samalla saattaa rapautua julkinen vastuu hoidettavista.

"Suomessa on nähtävissä kasvava hoivan ja huollon siirtäminen perheille ja yksilöille. Omaishoito ja omaishoidon tuki merkitsevät tosiasiallisesti naisille siirtyvää vastuuta hoivasta ja huollosta. Samaa merkitsee myös lasten kotihoidon tuki", katsovat kirjan toimittajat Pentti Arajärvi ja Riitta Särkelä.

Kirjoittajat korostavat päivähoidon merkitystä sukupuolten tasa-arvoa luovana tekijänä.

Heistä päivähoidon siirtyminen sivistystoimen vastuulle sisältää riskin, että opetukselliset tehtävät korostuvat hoivatyön kustannuksella.

Sivistystoimen kannalta joustavat hoitojärjestelyt eivät ehkä ole ykköskysymys, mutta niillä on suuri merkitys vanhemman, usein lähinnä äidin, työssäkäynnille.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton julkaisemassa kirjassa Leipää ja lämpöä – Näkökulmia sosiaaliturvan uudistamiseksi nykyjärjestelmän sudenkuoppia
pohtii parikymmentä kirjoittajaa.

Puolustettavana on perinteinen hyvinvointiyhteiskunta, jossa kaikki maksavat
hyvinvointipalveluista ja saavat niitä tarpeidensa mukaan.

Kirjassa tuomitaan ns. köyhyyspolitiikka, jossa etuudet kohdennetaan vain köyhimmille. Sen katsotaan lisäävän köyhien määrää ja syövän parempiosaisten uskoa sosiaaliturvan oikeutukseen.

SuomiAreena-tapahtumassa julkistetun kirjan yhtenä tarkoituksena on vaikuttaa sosiaaliturvan uudistamista pohtivan SATA-komitean työhön. Osa kirjoittajista on komitean jäseniä.

En ole lukenut ko. kirjaa enkä näin ollen tarkemmin tunne siinä esitettyjä teesejä, mutta näin äkkiseltään esittäisin muutaman kommentin.

1) Koetaanko sellainen nainen, joka omasta halustaan ja perheen sisäisessä yhteisymmärryksessä jää kotiin hoitamaan alle kolmivuotiasta lastaan tosiaankin uhkaksi tasa-arvolle noin ylimalkaan?

2) Käsittääkseni esim. miesten hoitovapaan pitäminen on yleistynyt. Ei siis ole tänä päivänä lainkaan itsestään selvää, että kotiin lasta hoitamaan jäävä vanhempi on automaattisesti äiti.

3) Jos puhutaan terveistä pienistä lapsista, onhan se oikeasti aika järkyttävää, jos koetaan, ettei vanhempien tehtäviin kuulu ottaa vastuuta lastensa hoivasta ja huollosta!

4) Nyt puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Entä jos pyrittäisiin hoitomuotojen väliseen tasa-arvoon? Silloin lasten kotihoidon ei tarvitsisi olla extremelaji, jota vain uhkarohkein elintasokuilun uhmaaja uskaltaa kokeilla, vaan perheillä olisi aidosti vertailukelpoisia ja tasa-arvoisia vaihtoehtoja, joista valita omalle perheelle sopivin.

5) Entä niiden ihmisten tahto, joita huolletaan ja hoivataan? Useimmille meistä oma koti on rakkain ja tärkein paikka, jossa haluaisimme olla läheisten hoidossa. Jos kaikilla osapuolilla on halu sitoutua esimerkiksi sairaan vanhemman tai aviopuolison saattohoitoon, ja kaikki ymmärtävät ratkaisun realiteetit, on oikeus ja kohtuus että tätä ratkaisua kunnioitetaan ja tuetaan.

Hoivan ja huollon siirtyminen perheille ja yksilöille on minun nähdäkseni osoitus yleisen ilmapiirin muuttumisesta inhimillisemmäksi. Meillä on tarve ja halu olla läsnä läheistemme elämässä. Aamen.