Uutistoimituksissa pari kesää työskennelleenä muistan hyvin, mikä kadonneen aarteen metsästys uutisen etsiminen voi olla. Siihen aikaan käytettiin vielä faksia, ja jos pimeämpään aikaan faksi lauloikin taukoamatta, ei heinäkuun lopulla siitä päässyt kuin väsähtänyt rutina muutaman tunnin välein. Uutis-Suomi oli hiljentynyt. Jos sattui keksimään oman juttuaiheen, siihen ei varmasti löytänyt haastateltavaa, koska kaikki olivat lomilla. Minulla oli oma ratkaisuni; jätin uutisten etsimisen muiden huoleksi ja keskityin kirjoittamaan reportaaseja...
Mutta kesässä on myös se mahdollisuus, että kun virallinen koneisto ei jyrää kaiken yli, muilla aiheilla on mahdollisuus nousta julkisuuteen. Hesarin yleisönosastolla on kiistelty pitkään siitä, tekeekö tukkapölly lapselle hyvää vai pahaa. Vauhtia lasten kurittamisesta keskustelemiseen antoi naapurikuntamme Hattulan päiväkodissa tapahtunut pakkosyöttöinsidenssi - mikä lopulta onkaan totuus tapahtuneesta, sitä en ryhdy edes spekuloimaan.
Kun päätin asettua ehdolle ja tiesin itsestään selvästi, mikä vaaliteemani olisi ja kenen asiat olisivat minua lähimpänä, mietin ettei lapsiperheaihe ole kovin mediaseksikäs. Toisin on käynyt; joka tuutista tulee nyt päivähoitoasiaa, kotihoitoasiaa, lasten ja nuorten pahoinvointia, keppiä ja porkkanaa... vaan pysyykö aihe pinnalla lokakuisiin vaaleihin asti? Ja tärkein kysymys tietenkin on: entä sen jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti