Palataan taas "Marian luontoblogiin" vähäksi aikaa.
Pari päivää sitten 4-vuotias tyttöni tuli hätääntyneenä huutamaan, että liukumäessä on joku kauhea eläin. Tietäen tytön ötökkäkammon ajattelin, että mäessä todennäköisesti loikoilee joku koppakuoriainen, toukka tai muu pikku mönkiäinen. Mutta pitihän sitä mennä katsomaan, ja totta, oli se kauhea näky. Liukumäen pohjalla makasi pieni kuollut linnunpoika. Liukumäessä oli jäljet, poikanen oli pudonnut mäen yläpäähän ja liukunut alas, kakaten kellanruskean katkonaisen raidan matkallaan. Liekö pudonnut jonkun petolinnun nokasta.
Kyllä oli taas omassa itkussa pitelemistä (vrt. postaukseni Kuollut äiti, Uganda ja kalapuikot). Järkyttyneiden tyttöjen edessä piti tietysti esittää urheaa. Mies totesi, että jos nyt piti kuolla, niin olipa ainakin hauska viimeinen matka, kun sai laskea liukumäkeä. Sillä sitten lohduttauduttiin... hmm.
Pari päivää sitten 4-vuotias tyttöni tuli hätääntyneenä huutamaan, että liukumäessä on joku kauhea eläin. Tietäen tytön ötökkäkammon ajattelin, että mäessä todennäköisesti loikoilee joku koppakuoriainen, toukka tai muu pikku mönkiäinen. Mutta pitihän sitä mennä katsomaan, ja totta, oli se kauhea näky. Liukumäen pohjalla makasi pieni kuollut linnunpoika. Liukumäessä oli jäljet, poikanen oli pudonnut mäen yläpäähän ja liukunut alas, kakaten kellanruskean katkonaisen raidan matkallaan. Liekö pudonnut jonkun petolinnun nokasta.
Kyllä oli taas omassa itkussa pitelemistä (vrt. postaukseni Kuollut äiti, Uganda ja kalapuikot). Järkyttyneiden tyttöjen edessä piti tietysti esittää urheaa. Mies totesi, että jos nyt piti kuolla, niin olipa ainakin hauska viimeinen matka, kun sai laskea liukumäkeä. Sillä sitten lohduttauduttiin... hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti