Kritiikin kohtaamisen vaikeus

Ameriikan maalle elokuvahommiin lähtevä Paola Suhonen kertoi keskiviikkona ekassa Maria! -talk showssa googlaavansa ajoittain oman nimensä netistä ja miettivänsä, mikä omakuva onkaan todellisempi; se minkä yön pikkutunneilla googlaamalla löytää vai se, mihin päivällä haluaa itse uskoa.

Niinpä. Arvostelu tuntuu pahalta niistäkin, jotka ovat tottuneet julkisuuteen. Anssi Kela tilitti blogissaan kieltäytyvänsä uskomasta, että hänen esikoiskirjansa Kesä Kalevi Sorsan kanssa olisi "absoluuttisen huono". Tällä Kela viittasi Helsingin Sanomien Lukupiiri-blogin arvosteluihin. Lukupiiriä seuranneena tiedän, että kritiikki oli suhteellisen tiukkaa, mutta en nyt sentään sanoisi, että Lukupiiri väitti kirjaa absoluuttisen huonoksi. Siinä mennään aika rankan yleistämisen puolelle.

Kela lievensi sanomisiaan jälkikäteen blogissaan. Ehkä blogeissa on vaaransa. Kun on oma julkaisukanava avoinna koko ajan, voi langeta purkamaan tuoreimmatkin tunnot heti kaiken kansan luettaviksi. Ja tottahan moiseen tilitykseen tartutaan! Mitä ihmettä Kela sitten luuli? Tietenkin häntä ja hänen kirjaansa seurataan ja kohdellaan eri tavalla, koska hän on A n s s i K e l a. Sehän on itsestään selvää.

Ja vaikkei olisikaan entuudestaan julkisuuden henkilö, on selvää, että kun kirjan kirjoittaa ja päästää käsistään, se alkaa elää omaa elämäänsä, johon kirjailijalla ei lopulta enää ole paljon sananvaltaa. Kustantaja Teos on varmaan tyytyväinen; huomioarvoa kirjalle on ainakin tullut ropisten.

Mitä omakuvaan tulee, harva meistä on niin julkinen eläin, että voisi googlata itseään koskevia kiihkeitä keskusteluja. Silti meistä jokaisesta ajatellaan ihan varmasti jotakin aivan muuta kuin kuvittelemme/toivomme ajateltavan. Onneksi emme osaa lukea toistemme ajatuksia.