En voi kuvitella, miltä kouluampuja Matti Saaren uhrien omaisista tuntuu. En voi kuvitella, miltä tilanteesta selvinneistä tuntuu.
En voi kuvitella, miltä niistä Matti Saaren kavereista tuntuu, jotka miettivät, pitäisikö Saaresta puhua poliisille. Enkä voi kuvitella, miltä Matti Saaren vanhemmista tuntuu.
En voi kuvitella, miltä Saarta kuulustelleesta komisariosta tuntuu.
Enkä liioin voi kuvitella, miltä Matti Saaresta itsestään tuntui.
Tiedän ainoastaan sen, miltä kahden pienen lapsen äidistä tuntuu, kun ilta on jo pimennyt ja lapset nukkuvat levollista untaan viattomina ja tietämättöminä, luottavaisina maailman hyvyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti