Perinteitä ylläpitämässä

Tänään on toiseksi viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Äänestäminen on tehty niin vaivattomaksi, että kuilu nykyisen systeemin ja kokeiluvaiheessa olevan sähköisen äänestämisen välillä on melkoisen pieni.

Minä olen heittäytynyt viime äänestyksissä vanhanaikaiseksi. Haluan ehdottomasti äänestää vasta vaalipäivänä, koska silloin äänestämisessä on juhlan tuntua. Äänestäminen tuntuu merkitykselliseltä teolta, kun koulun salissa on uudet kulissit, ja paikalla olevat ihmiset ovat siellä vain yhtä tarkoitusta varten. Jos äänestäisin Prismassa, ajatukseni olisivat kauppalistassa tai nälässä tai lasten nahistelussa. Kun istumme autossa matkalla kohti Jukolan koulua, mielessä on vain äänestäminen, ja se tuo hienoa tunnelmaa. Jos voisin valita, menisin sinne varmaan hevosrattaissa ja pyhäpuvussa tärkättyine kauluksineen...

Varsinaisena vaalipäivänä äänestäminen on myös paljon jännittävämpää. Niitä ääniä lasketaan kuumeisesti illalla, niitä ääniä odotetaan vaalilähetyksissä ja jännitetään vaalivalvojaisissa. Ne äänet voivat muuttaa kaiken. Ne tulevat tipoittain, kun etukäteen lasketut ennakkoäänet ovat tömähtäneet sisään yksilöimättömänä massana.

Sunnuntaita odotellessa.