tiistai 14. lokakuuta 2008

Sumean hyvä Sinkkonen

Oi mikä loistava luento! Siis Jari Sinkkonen Verkatehtaalla äsken: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun?

Kommentoin eilen innokkaasti Maman blogikirjoitusta (loistava blogi, suosittelen!) ja mainitsin myös näkemykseni siitä, että nykyisessä isät vanhempainvapaalle -mantrassa mennään pahasti metsään. Jouduin perustelemaan näkemystäni ja nojasin kiintymyssuhdeteoriaan, Liisa Keltikangas-Järviseen - ja nyt kyllä nojaan entistä vahvemmin myös Jari Sinkkoseen. Kumma juttu muuten, kun ovat niin tunnettuja nimiä - ja Sinkkonenkin kuulemma niin kommenttiautomaatti ettei tarjoukseni kirjoittaa lehteen juttu Sinkkosen vierailusta ottanut tulta alleen. Ja kuitenkin niin Liisa K-J kuin Sinkkonen kulkevat monessa kohdin aika vahvasti valtavirtaa vastaan.

No niin, Sinkkonen siis nauratti Vanaja-salin täyttänyttä yleisöä anekdooteilla, jotka oli niin järkyttäviä ettei niitä tahtonut uskoa tosiksi. Kuten juttu äidistä, joka hakeutui lastenpsykiatrin luo kertomaan 4-vuotiaasta hirviötyttärestään. Tyttö ei suostunut nukahtamaan iltaisin, koska pelkäsi mörköjä ja vaati äitiä olemaan luonaan tuntikausia. Äiti ei saanut istua eikä maata tytön vierellä, vaan hänen piti olla nelinkontin lattialla! Voi apua. Lasta siinä sääliksi käy eikä äitiä. Sinkkonen muotoili hyvin, että nykyään usein väärällä tavalla "kunnioitetaan" lapsen itsemääräämisoikeutta ja sen myötä itse asiassa jätetään lapsi yksin.

Ja mitä tulee siihen isät vanhempainvapaalle -asiaan, Sinkkonen totesi olevansa "vanhanaikainen paskiainen", jonka mukaan ensimmäisen vuoden ajan äidin pitäisi olla lapsen ensisijainen hoitaja - olettaen että vallitsee ns. normaaliolosuhteet eli äiti on terve jne. Ja tätä ajatusta tukee myös kiintymyssuhdeteoria varsin vahvasti.

Siis juujuu, isät kotiin vaan! Niin meilläkin on! Mutta ei vielä vauvojen kanssa, koska äidin ja lapsen suhdetta ensimmäisen elinvuoden aikana pitää vaalia. Isälle on kyllä aikansa ja paikkansa.

P.S. Nyt kyllä haastan sinut kommentoimaan jotakin, jos tämän luet! Olen kuullut huhuja ihmisistä, jotka lukee mun blogia, mutta kukaan ei puhu eikä pukahda! Jos näet tämän, olet nalkissa ja saat luvan kirjoittaa kommentin. Se onnistuu helposti klikkaamalla allaolevaa tekstiä, jossa puhutaan kommenteista... toivottavasti niitä tulisi enemmän kuin tuo surullisen soikea 0...

2 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Hei!

Sinkkonen ja Keltinkangas-Järvinen puhuvat paljon oikeaa asiaa lasten kanssa olemisesta ja näiden kasvattamisesta.

Harmillisen vähän näistä kuitenkaan julkisesti puhutaan, koska vanhemmuudesta puhuminen synnyttää aina ja väistämättä syyllisyyttä. Joko toimii lapsia kohtaan väärin tai naissukupuolta kohtaan väärin. Todennäköisesti omilla valinnoillaan turmelee molemmat.

Minusta on tärkeintä antaa aikaa lapselle. Ajan antaminen tärkeille asioilleen tarkoittaa niiden ylivertaisuuden korostamista ja senkin, että kalenterin täyttäminen on oma valinta.

Isien ja äitien merkitys lapselle on järkyttävän suuri. Sitä on monien "ikinuorten" vaikea tajuta. Että joku on aidosti riippuvainen oman vahemman valinnoista.

Oli kiva löytää blogisi!

Maria kirjoitti...

Kiitos kommentista Susanna! Ja totta, kiva kun löysit blogini :)

Vanhemmuudesta puhuminen on tosiaan vaikeaa, koska syyllistämisen pelko on niin voimakas. Kuinkahan usein on oikeasti kyse syyllistämisestä - ja kuinka usein syyllistymisestä?