Testosteronin esiasteita rautatieasemalla

Eilen junaa odotellessani seurailin sivusilmällä ja -korvalla laumaa melskaavia poikia. Pienehkö koululaisryhmä oli lähdössä taajamajunalla etelän suuntaan. Tytöt seisoskelivat hiljaa pienessä ringissä, kukkopojat tönivät toisiaan ja uhosivat koko 11-12-vuotiaitten egojensa voimalla.

Seuraava dialogi tapahtui opastetaulun edustalla. Keskustelijoina pojat A, B, C ja D.
A: - Hei katotaan tosta millä junalla me mennään.
B: - Se on toi inttercity.
A: - Tyhmä, eihän oo.
C: - Hei, se on toi veeär.
A:- Idiootti, noi on kaikki veeärrää!
[isoäänistä naurua, tönimistä ja puoliväkinäistä kiroilua, mukana myös pojat E, F ja G]
D: - Hei miks tossa yhessä vaunussa on sänkyjen kuva?
B: - No siks tietysti kun ne penkkien selkänojat voi kääntää niinku sängyiks.
A: - Höh, on semmotteitakin junia missä on oikeet sängyt!
B: - Ei varmana oo!
A: - On on. Et voi nukkua jos on tosi pitkä matka.
B: - No mihin muka Suomessa on niin pitkä matka että pitäis voida nukkua junassa, tyhmä?
D: - Moskovaan!
C: - Se on kyllä tosi kaukana.
B: - No juu, Moskovaan tietty--
A: - Tyhmät, ei Moskova oo Suomessa!
[isoäänistä naurua, tönimistä ja puoliväkinäistä kiroilua, mukana myös pojat E, F ja G]

Ryhmän dynamiikka oli äärimmäisen kiehtovaa. Oikeaa tietoa mitattiin puhujan sosiaalisella statuksella, eikä armoton ryhmä antanut harha-askelia anteeksi. Oli helppoa havaita, että pojan C asema ei ollut ryhmässä kovin korkealla ja että muut osasivat odottaa hölmönpuoleista lausahdusta hänen suustaan, mutta poika A oli silmin nähden järkyttynyt huomatessaan poika B:n uskovan hetken aikaa poika D:tä ja poika C:tä.

Mieleeni tuli kirja, jota luen ja jota olen täällä lainannutkin. Kirjassa puhutaan siitä, miten amatöörien valtaamassa netissä auktoriteetit menettävät merkityksensä ja tiedon arvo romahtaa. Esimerkiksi Wikipediassa fysiikan professori on samalla viivalla vaikkapa perhepäivähoitajan kanssa fysiikkaa koskevan tiedon tuottamisessa. Tiedon oikeellisuus on jatkuvan punnitsemisen ja kyseenalaistamisen alla, ja haastajana voi toimia kuka tahansa, vaikka täysin vailla tietopohjaa.

Niin tietopohjainen kuin rautatieaseman poikaporukassa käyty keskustelu olikin, tieto sinänsä ei kuitenkaan ollut sen keskustelun pihvi.