Kuka pelkää Joulupukin naista?

Minulle Rengon pitopalvelu on se ainoa oikea pitopalvelu, perinteikäs ja jotenkin niin kovin turvallisen tuntuinen. Firma on hoitanut meillä perhejuhlat isoäidin kesteistä isoäidin hautajaisiin ja meidän häihin. Ja Tulinummessa on paras perinteinen joulupöytä.

Viime vuonna soittelin Tulinummeen joulukuun alussa ja kyselin pöytää joulukattaukseen. Eipä natsannut, olin auttamatta myöhässä. Tänä vuonna soitin sitten marraskuun alussa ollakseni varmasti tällä kertaa ajoissa - mutta ei, kaikki oli jo myyty. Älysin sentään kysyä jonotuspaikkoja ja pääsimme tänään herkuttelemaan.

Rengon reissu oli hyvä katkos viikonloppuun. Kynttelikön, tähden ja enkelinkin ehdin ripustaa, ja Marttojen kurssilla tekemäni kranssin oveen. Lapset nauttivat, mutta oma tunnelmani ei vielä päässyt ihan juhlatasolle. Väitöskirja pitäisi lähettää julkaisuyksikköön huomenna tai viimeistään tiistaina. Mieli ei lepää ennen kuin kirja on sisällä.

Esikoinen on yskinyt infektioastmaansa pitkin viikkoa. Onneksi käytiin eilen lääkärissä, löytyi silmätulehdus, korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Samaan aikaan kaupungissa vietettiin joulukauden avajaisia. Lääkäristä lähtiessä tuttuja tuli vastaan, ja kaikki olettivat, että olimme olleet katsomassa pukkia. Pienelle potilaalle tuli tietenkin kurja mieli. Onneksi törmäsimme Joulupukkiin kauppakeskuksessa matkalla parkkipaikalle. Kuopus piiloutui äidin selän taakse. Hississä kertoili jo ylpeänä:
-Mä en pelännyt yhtään!
-Ai etkö, kysyin.
- No en pelännyt. Sitä Joulupukin naista.