Jouluaattoillan päätteeksi esikoinen sai ehkä kuitenkin kaikista suurimman lahjansa: löysimme hänen suustaan ensimmäisen heiluvan hampaan. Seuraavana päivänä vierestä paljastui toinenkin heiluvainen.
Äidiltä pääsi iso itku. Noinko iso se jo on?
Joulu meni mukavasti. Toisaalta se oli turvallinen muuri minun ja väitöstilaisuuden välissä, ja nyt muuri on murtunut. Enää tasan kaksi viikkoa armonaikaa.
Annoin väitöskirjan lähimmille joululahjaksi, kun se nyt sattui tulemaan painosta juuri joulun alla. Nyt se on kaikonnut käsistäni, lähtenyt maailmalle. Oloni on suojaton.
lauantai 27. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Muista nyt kuitenkin että väitöstilaisuus on 9,99,9 % todennäköisyydellä pelkkä muodollisuus esitarkastuksen ja kirjan painoluvan jälkeen.
Niinhän sitä väitetään... vaan on niitä hylättykin. Ja kaikki sanoo, ettei väitöksessä ole kukaan kuollut jännitykseen. Ihan varmasti on, joku, joskus, jossakin... tai ellei ole, niin minä saatan olla ensimmäinen.
No, jännityshän tietysti kuuluu asiaan. :)
niin, tuskinpa se mitään kuolemaa pahempaa on, siellä voi vitsailla ja naurattaa yleisöä.
Jos vastassa on ulkomainen vastaväittäjä, tai kotomaan änkyrä, aloita kaikki vastarepliikit, jos ovat väitteet kriittisiä, jotenkin. "Voit olla oikeassa, mutta .."
juttaurpilaisen tyylillä ...:D
mutta öh, ihan kuin se olisi strategia, tieteellinen keskustelumetodi, mitä se onkin.
Niin, parhaimmillaanhan väitöstilaisuus voi olla taitavan argumentaation ja retoriikan ilotulitusta ja nokkelaa, mutta kunnioittavaa älyllistä sananvaihtoa...
Minä taas olen kirjoittava ihminen (parisuhteemme alkuaikoina jopa riitelin oman osuuteni riidoista kirjallisesti). Keksin varmasti loistavat vasta-argumentit vastaväittäjäni puheisiin - heti seuraavana aamuna!
Se juttaurpilaisen tyyli ei niin houkuta, mutta saadapa olemukseen hiukan sauliniinistömäistä karismaa, toki mielellään hieman feminiinisemmässä muodossa, niin johan kelpaisi! :D
sauliniinistömäisyys taas on vaikea esiintymisen- ja julkisuudenhallinnan laji.
Siinähän mennään lähtöolettamuksiin omasta ylivertaisuudesta opponenttiin nähden, siis henkisen yliotteen tekniikka jossa ei ole minkäänlaista ei pieninkään kompromissi- tms. miellyttämishalua enää siinä vaiheessa kun lamput syttyvät, ja peli vihelletään käyntiin.
Näyttävää, mutta vaaroja. Vaikka toisaalta siinä pää takakenossa tilannetta arvioidessa - mistä vetäsis homman takas alkuasetelmaan - ehtii miettiä eri sana- ym. taktisia valintoja.
Jos niinistö olisi vähänkin putkinäköisempi, mitä on, ei toimisi. (esim. ympäristökysymyksissä seon juntti, johon vastustajien luulis ymmärtävän iskeä).
Jeps,
meni lopulta aiheen sivu.
Lähetä kommentti