Hiukan kummallinen uusivuosi. Molempien perheet kokoontuivat jo perinteisesti meille, saldona siis kymmenen (aluksi yksitoista) aikuista ja neljä lasta (seuraavalla kerralla onkin sitten jo kuusi lasta, kun molemmilta puolilta odotetaan tytöille serkkuja!). Ilta meni leppoisasti ja omat tytöt osoittivat sankaruutensa pysytellen urheasti ulkona koko ilotulituksen ajan, vaikka vähän palelsi ja pelottikin. (Itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi ammumme rahaa taivaalle, mutta kukaan ei kyllä kysy mielipidettäni tässä asiassa.)
Kummallinen olo tuli siitä, että alkava vuosi tuntuu niin kovin epävakaiselta. Edessä on suuria muutoksia. Oma vuoteni alkaa isolla koitoksella väitöksen muodossa. Kotona tähän asti olleet lapset aloittavat päivähoidon. Miehen pitäisi palata työelämään. Elämässä tuntuu tällä hetkellä olevan huomattavan monta liikkuvaa osaa, joiden suuntaa on vaikea ennustaa.
Mutta jälkeen päin katsottuna elämä näyttää usein jotenkin kovin itsestään selvältä: miksihän murehdin tuotakin asiaa niin kovasti etukäteen, kun juuri noinhan sen koko ajan pitikin mennä... Vai kertooko tämä siitä, että olen sattunut tekemään hyviä valintoja; hyviä ainakin siinä mielessä etten ole ymmärtänyt niitä katua?
torstai 1. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti