Ummikko

On hassua, kun on niin vaikeaa palata aikaan ennen jotakin. Ehkä siksi musta ei olekaan tullut Finlandia-palkittua kirjailijaa, kun en oikein pysty palauttamaan itseäni aikaan ennen äitiyttä. Tai aikaan kun esikoinen huusi koliikkiaan kaiket illat. Tai edes aikaan kun kuopus oli pariviikkoinen. Tai siis pystyn palauttamaan monia asioita, mutta en kuitenkaan kaikkia yksityiskohtia, ja se kaivelee minua. Olisi pitänyt pitää tunnollisemmin päiväkirjaa.

Tänään olen miettinyt, mitä ihmettä mahdoin kuvitella väitöstilaisuudesta ennen kuin tiesin, mitä siellä tapahtuu. Mistä asti olen edes tiennyt, mitä siellä tapahtuu? Kun aloitin väitöskirjan teon tutkijakoulussa tammikuussa 2003, tiesinkö väitöstilaisuuden kulun? En tarkasti ainakaan.

Minulta on kyselty erilaisia kysymyksiä. Kuinka monta ihmistä siellä väittelee yhtä aikaa? (Yksi väittelijä vain, ja hänellä on vastaväittäjä.) Mitä siellä oikein tapahtuu? (Lyhyesti lapsikysyjälle vastattuna: yleisö kuuntelee hiljaa, kun minä ensin kerron mitä olen tehnyt tutkimuksessani ja sitten yritän vastailla työni lukeneen professorin esittämiin vaikeisiin kysymyksiin.) Voidaanko väitöskirja hylätä väitöksessä tai sen jälkeen? (Voidaan kyllä. On sitäkin tapahtunut. Mutta toisaalta sekin on voitu perua.)

Pitäkää peukkua lauantaina puoliltapäivin, jooko?!