perjantai 27. helmikuuta 2009

Sometimes I didn't know who is the disabled between us

Katsoin juuri muutama päivä sitten Fst:ltä tulleen dokumentin 39 pounds of love ja hiljaiseksi pisti. Hieno, hieno dokumentti tuolloin 34-vuotiaasta miehestä Ami Ankilewitzista, joka sairastaa lihasdystrofiaa, ja jonka lääkäri epäili elävän kuusivuotiaaksi. Mies lähti Israelista Yhdysvaltoihin tekemään unelmistaan totta; ajamaan halki Amerikan, ratsastamaan Harrikalla ja etsimään käsiinsä pieleen menneen ennusteen tehneen tohtori Cordovan, joka löytyi 87-vuotiaana eläkeläisenä Miamista.

Dokkarissa on viisautta, jonka toistaminen tässä kuulostaisi niin falskilta lässytykseltä, etten edes yritä. Lainaan vain Amin ystävää ja hoitajaa, joka toteaa dokkarissa:
"Sometimes I didn't know who is the disabled between us. He makes me feel like anything is possible."

Tein itse hiljattain maaliskuussa ilmestyvään Lapsen maailmaan jutun 9-vuotiaasta Matiaksesta, joka niin ikään sairastaa lihasdystrofiaa ja on hämmästyttävän positiivinen ja elämänmyönteinen poika.

Hiljaiseksi pistävät, nämä.

1 kommentti:

Marguetta kirjoitti...

Kyllä. Ihminen on outo eläin, kun se tajuaa rajattomuuden vasta kun rajoja on asetettu.