Menimme siis oman perheen voimin väitöstä edeltäneenä päivänä Jyväskylään. Perjantain ohjelmaan kuului parissa valokuvassa poseeraamista, väitöskahvipaikan roudausta, karonkkapaikan tsekkaus ja yleistä panikointia. Yövyimme ihanaakin ihanammassa hotelli Yöpuussa.
Lauantaina lähdimme kohti väitöspaikkaa eli Juomatehdasta yhdentoista maissa. Juomatehtaan ovella tuli vastaan pari tuttua, jotka olivat hakeneet väitöskirjani vahtimestarilta - meillä siis tulee aina kymmenen kappaletta kirjoja väitöspaikalle tuntia ennen jakoon. Vastaväittäjä ja kustos saapuivat puolen jälkeen, ja vetäydyimme yläkertaan luokkahuoneeseen odottamaan tilaisuuden alkua.
Varttia yli kaksitoista (väitöksessä noudatetaan siis akateemista varttia, mutta tästä huolimatta vieraiden tulee olla paikalla klo 12 tasan) vahtimestari koputti oveen ja vinkkasi yleisön seisomaan. Kävelimme minun johdollani saliin ja asetuimme paikoillemme. Kustos julisti tilaisuuden alkaneeksi ja minä pidin lektioni.
Ihmiset kehuskelivat myöhemmin, kuinka tyyneltä vaikutin. Ilmeisesti muut eivät siis kuulleet sitä kahinaa, joka syntyi kun vasen jalkani tärisi ja housun lahje hankasi toista vasten. Itse kun arvelin tärinän näkyvän ja kuuluvan takariviin asti. Muutaman kerran staaplasin sanoissani, mutta kaiken kaikkiaan lektio sujui hyvin.
Väitöksen kulusta sinänsä en osaa kertoa juuri mitään. Olen unohtanut lahjakkaasti liki koko tapahtuman kysymyksineen vastauksineen kaikkineen. Jännitin kai niin paljon. Keskityin vastaamaan kysymykseen kerrallaan, odottaen jotakin kauheaa tulevaksi. Vaan ei sitä koskaan tullut. Vaikka moni sanoikin, että tuli pahoja kysymyksiä. Tuliko? minä kysyin. (Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että olisin selvittänyt kaikki pahat paikat leikiten, vaan sitä etten ymmärtänyt niitä pahoiksi, kunhan yritin luovia tietäni eteenpäin miten parhaiten taisin.)
Suuta kuivasi väitöksen aikana, mutta olipa viheliäistä, että vesi oli laitettu karahviin. Sitä oli suhteellisen vaikea kallistaa hikisin, tärisevin käsin.
Väitöksen päätteeksi kuuntelin jälleen seisten vastaväittäjän loppulausunnon, pelkäsin että jollakulla olisi jotakin huomautettavaa muttei onneksi ollut, ja lopulta kutsuin läsnäolijat väitöskahville studioon, missä omat lapset ja heidän serkkunsa olivat olleet MLL:n lastenhoitajan kanssa väitöksen ajan.
Väitöskahveilta mulla ei ole kuvan kuvaa - vink vink, jos jollakulla on, niin ottaisin niitä mielelläni!
Väitöskahveille siis päästiin puoli kolmelta, ja kolmen jälkeen lähdimme kohti hotellia. Koko lähisuku tuli samaan hotelliin, ja autoista purkautui takapihalla neljä todellista prinsessaa:
Enpä ehtinyt paljon muuta tehdä kuin käydä suihkussa ja pukeutua iltaa varten. Karonkka alkoi ravintola Blomstedtissa kello 18. Vastaanotin vieraat ja nostimme maljan. Olin laatinut kaikkiin pöytiin istumajärjestyksen. Pääpöydässä istui edestä katsoen vasemmalta alkaen ensin toinen ennakkotarkastaja, sitten vastaväittäjä, minä, kustos ja mieheni. (Toisen ennakkotarkastajan kutsuminen ei kai ole ollenkaan tavallista, mutta tuskin se oli suuri syntikään, ja olin hyvin iloinen kun hän saapui paikalle. Siitä voi myös keskustella, oliko ei-akateemisen mieheni paikka akateemisten pöydässä. Minusta oli. Lapset oli sijoitettu keskimmäiseen vieraiden pöytään, suoraan eteeni.)
Ruokailu alkoi liki hetimiten. Älyttömästi kehuja kerännyt menu oli seuraavanlainen:
Yrttimarinoituja katkarapuja
Lime-graavattua lohta
Rucola-perunasalaattia
Tomaatti-sipuli-yrttisalaattia
Grillattua paprikaa ja grillattuja herkkusieniä
Revittyjä salaatteja ja vadelmavinegrettiä
Talon leipää ja levitettä sekä oliiviöljyä
****
Serranoonkiedottua kananpojanrintaa, madeirakastiketta
ja paahdettuja kasviksia
****
Karpalo-valkosuklaakakkua
Ruokailun ja kahvin jälkeen oli puheiden vuoro. Ensin puhuin minä, sitten vastaväittäjä ja lopulta kustos. Lisäksi muutaman sanan sanoivat toinen ennakkotarkastaja sekä nykyisen tutkimusprojektini edustaja. Puheista selvittiin kiitettävän nopeasti.
Puheiden jälkeen ohjelma oli vapaa ja sisälsi muun muassa tanssia dj:n soittaman groovemusiikin tahtiin, ensimmäisinä rohkeina tanssijoina minun lisäkseni pikkuneidit.
Joskus iltakymmenen ja yhdentoista välillä pienimmät lähtivät hotellille ja puolenyön maissa suurimmat. Me loput jäimme sitten loppuun asti, eli puoli kahdelta tuli valomerkki.
Juhlakengät alkoivat jossain vaiheessa puristaa siihen malliin, että heitin ne sivuun ja jatkoin paljain jaloin... Kunnes siis tuli aika pakata lahjat ja lähteä Blomstedtista. Kourallinen meistä jatkoi vielä Poppariin, jossa viihdyimme liki puoli neljään (aikamoinen saavutus minulta nykyään!).
Se oli loistava päivä. Kiitos vielä kaikille, joilla oli näppinsä pelissä tavalla tai toisella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti