No niin. Nyt vien teidät siihen paljon puhuttuun Piilopuistoon - sillä nimellä sen tunnen. Virallinen nimi on todennäköisesti jotakin aivan muuta. (Kisapuisto, kuten sittemmin selvisi.)
Maja on sama kuin minun nuoruuteni aikoina, tämä oli pääteltävissä sisäkattoon jääneistä puumerkeistä. Uusiakin oli toki tullut. Ilmeisesti paikka on yhä teinikäytössä.
Puistoa ympäröivien tonttien aidat olivat kyllä varmasti korkeampia silloin.
Majan ovensuusta katsoen etuvasemmalla koin ensisuudelmani. Pojalla taisi sittemmin jäädä peruskoulukin kesken ellen aivan väärin muista, ja hän ajautui käyttämään huumeita. En tiedä, mitä hänelle kuuluu nykyisin. Kukaan tuolloisista tuttavista ei kuulu nykyiseen ystäväpiiriini. Piilopuisto oli lyhyt pätkä kasvavan ihmisen elämää.
Totta puhuen ehkä sellainen pätkä, jollaista en omille tytöilleni toivoisi...
Leikkipuistona Piilari ei ole ihmeellinen. Pitkäksi rehahtanut nurmikko oli tosin virkistys tyypillisten hiekkakenttien sijaan. Keinu, kiipeilyteline, pari pikkukeinua, hiekkalaatikko. Maja ei lapsia edes kiinnostanut. Kiveltä kivelle hyppiminen enemmän.
View Larger Map
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti