Lomalla oli muuten huomattavasti helpompaa kierrellä leikkipuistoja! Nyt tuppaa aika loppumaan kesken. Onneksi tytöillä on yhä intoa yhtä paljon, ellei jopa enemmän, kuin aiemmin.
Tänään hakeuduimme tuttujen suosituksesta Sammonpuistoon. Tässä jälleen puisto, johon on himpun verran hankalaa mennä autolla. Jouduimme pysäköimään liki kiinni yhden omakotitalon pensasaitaan, eikä se tunnu koskaan mukavalta. Toisaalta, me leikkipuistoturistit taidamme olla siinä määrin vähissä, ettei meitä varten kannata perustaa parkkipaikkoja...
Sammonpuisto on kaupungin sivujen mukaan peruskunnostettu vuonna 2005. Välineistöä on runsaasti, ja puistolla on myös pinta-alaa. Maisema ei sykähdytä; Sammonpuisto on tyypillinen rakennettu puisto. Oletan sen sijaitsevan entisellä peltomaalla, kuten moni muukin asuinalue kaupungissamme. Rakastan peltoa peltona, mutta kun pellosta tehdään tonttimaata, on maisema herkästi aika ankea. Puut kasvavat samaan tahtiin, ei löydy suuria kiviä tai muuta vaihtelua pinnanmuodoissa. Sammonpuisto on juuri tällainen hyvin varusteltu, rakennettu puisto.
Kiipeilytelineissä oli jälleen valinnanvaraa, ja täältä löytyi samanlaisia "astumalätkiä" kuin Soraharjunpuistosta. Kiikulla pääsi kolmevuotiaan mukaan "taivaaseen asti", ja löysimme myös ihan uuden välineen: tasapainolaudan, jota tytöt kutsuivat toukaksi. Minun likaiseen mieleeni tuli kyllä muuan Kaalimato...
Parinsadan metrin päässä Sammonpuistosta on muuten Tapionpolun leikkipaikka. Siinä on keinut, liukumäki, hiekkalaatikko ja pikkukiikku. Tällaisten kohdalla sitä tulee miettineeksi, onko tässä mitään järkeä. Kivenheiton päässä on mainio puisto, eikö se riittäisi?
Näytä suurempi kartta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti