Leikkipuisto - itsestään selvä hyvä?

Heinäkuu on huono uutiskuu, niinpä tämä pieni leikkipuistoprojektinikin pääsi lehtijutun kohteeksi. Keskustelu lähti heti viriämään, mm. valtuustomme pj ja pienen tytön isä Iisakki Kiemunki pohtii blogissaan leikkipuistojen tarpeellisuutta.

Hyvä, että aiheesta syntyy keskustelua. Voin hyvin kuvitella, että leikkipuisto otetaan instituutiona herkästi itsestään selvänä hyvänä, sen kummemmin kyseenalaistamatta. Tarvitaanko kanta-Hämeenlinnassa liki yhdeksääkymmentä leikkipuistoa? Kuka niitä todellisuudessa käyttää?

Soitin miehelle, joka on huolehtinut Hämeenlinnan leikkipuistoista jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän kertoi, että siinä ajassa puistot ovat muuttuneet hurjan paljon laadukkaammiksi ja välinevalmistajia on tullut markkinoille lisää. Toisaalta tällä hetkellä lama näkyy määrärahojen vähenemisenä, vaikka samalla puistopinta-ala kasvaa. Se alkaa kuulemma jo näkyä puistojen kunnossa. (Tässä kohtaa voikin kysyä, onko järkevää rakentaa mieletöntä määrää puistoja, jos sitten rahahanojen ehtyessä ei ole kuteja pitää niitä kunnossa?)

Kahdenkymmenen vuoden aikana näkee hyvin asuinalueiden evoluution. Ehkä siksi ei kannatakaan hätäillä liikaa "lamaantuneiden" puistojen hävittämistä. Uusilla asuinalueilla on lapsiperheitä, ja puistot ovat kovassa käytössä. Lapset kasvavat ja menevät kouluun, jolloin puistojen käyttötapa muuttuu. Lapset lähtevät opiskelemaan ja muuttavat pois kotoa, ja puisto saattaa liki autioitua. Kunnes ikääntyvät avioparit luopuvat omakotitaloistaan ja tilalle muuttaa uusi sukupolvi - ja taas on puisto kovassa käytössä. Harvalla alueella kehitys on aivan näin yhtenäistä, mutta linjat näkyvät kuulemma selvästi.

Haastateltavani kertoi, että ns. korttelipuistojen käyttäjät ilmoittavat ihailtavan aktiivisesti rempallaan olevista välineistä ja muista ongelmista. He kokevat puiston positiivisella tavalla omakseen. Sen sijaan isompia ja yleisempiä puistoja, kuten uimahallin puistoa tai Linnanpuistoa, ei oikein kukaan koe omakseen, ja niistä tulee vähemmän ilmoituksia.

Toisaalta taas joissakin korttelipuistoissa voi olla tihutyöntekijä, jonka ympäristön asukkaat varmasti tuntevat, mutta kukaan ei uskalla ilmoittaa. Ja siisteys ylipäätään on ongelma, nykyään ihmiset kuulemma odottavat, että puistotyöntekijät kulkisivat lakeijoina perässä ja poimisivat maahan pudotetut roskat.

Miltä kuulostaa? Osallistukaahan keskusteluun!