Jaa jotain asiaa? Ei todellakaan!

Nyt bloggaa väsynyt nainen. Tämä on ollut suht tiukka elokuu, kun mieskin meni töihin, yhtenä viikonloppuna kestittiin aussivierasta ja toissapäivänä juhlittiin oikein kunnolla. Meillä oli leffabileet, mutta en taida uskaltaa laittaa kuvia tänne. Jossakin se yksityisen ja julkisen raja täytyy pitää! Hauskaa oli, sen verran voin paljastaa. Ja mun roolihahmoni oli eräs Cabo Airin lentoemäntä...

Istun paraikaa junassa ja mietin, miten iljettävää on kuunnella, kun joku syö selän takana olevalla penkillä jotakin vienosti maiskuttaen, niin että kuulen kielen liikkeitä ja huulien muisketta. Yök, yök ja yök. En halua tietää mitä siellä syödään, enkä kuka syö, enkä miltä se näyttää. Ääni kuvottaa riittämiin, ja se on jatkunut jo arveluttavan kauan. Tekisi mieli vaihtaa paikkaa, mutta en jaksa. Onkohan kukaan koskaan sanonut tuolle ihmiselle, mitä ääniä se päästelee syödessään? Se olisi reilu teko.

Kävin Helsingissä tekemässä kaksi tutkimushaastattelua työhöni liittyen. Edessä liki viisi tuntia purettavaa ja "kevyesti litteroitavaa" (ei siis onneksi mitään keskustelunanalyysia) haastattelutekstiä, ja tässä oli siis vasta kaksi ensimmäistä. Seitsemän tätä sarjaa on vielä jäljellä, ja jossain vaiheessa pitäisi lähteä New Yorkiinkin tekemään haastatteluja. Apua. Haastattelujen tekeminen on kivaa, ja analysoinnissa on hetkensä, mutta se litterointi on jotain ihan karmeaa - ja taidan muuten muistaa valittaneeni siitä täällä joskus aiemminkin.

Ensimmäinen haastateltava vei mut kesken kaiken elokuvateatteriin katsomaan Avatarin traileria. En ole mikään scifi-fani, ja inhoan sitä kun toimintakohtausten keskelle upotetaan mukahauskoja sutkautuksia, ja olisin sitä paitsi nähnyt mieluummin kolmiulotteisia ihmiskehoja kuin noita kissasmurffeja, joiksi hahmoja on haastateltavani mukaan kutsuttu. Mutta oli se vaikuttavaa. Aloin heti miettiä, että Matrix-trilogia voisi olla aika magee 3D:nä. Matrixista minä pidän. Varsinkin ykkösosasta.

Kävin myös juttelemassa hiukan rakkaan ystävän kanssa, jota olen tavannut viime aikoina ihan liian vähän. Joskus elämä voi yllättää näinkin paatuneen ennaltasuunnittelijan - en olisi aamulla arvannut nukkuvani iltapäivällä päikkäreitä Käpylässä!