sunnuntai 2. elokuuta 2009

Kelpo nakki, hyvä makkara

Emme liene kovin eriskummallinen perhe siinä, että lapsemme voisivat todennäköisesti elää kaksi viikkoa iloisina silkalla makkaralla ja nakilla. Jostakin syystä kyseiset lihajalosteet maistuvat suomalaislapsille tolkuttoman hyvin!

Ongelma piilee siinä, että makkarassa ja nakissa on isot määrät nitriittiä, lisäainetta jolla kyllä torjutaan ikäviä ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereja, mutta joka toisaalta on karsinogeenista, eli aiheuttaa syöpää. Kymmenen vuoden takaisen tutkimuksen (johon viitataan täällä) mukaan ohjearvot ylittyvät herkimmin 2--3-vuotiailla.

15-kiloinen lapsi voi syödä yhden nakin päivässä suositusarvon ylittymättä. Siis seitsemän nakkia viikossa. Se on aika vähän, jos grilli käy kuumana harva se ilta.

Meidän perheen tämän kesän löytö on Vatajan nitriititön nakki ja grillimakkara! Niistä puuttuu paitsi nitriitti, myös muita pahiksia. Suolaakin on vähän. Ekalla kerralla nakit kieltämättä herättivät epäluuloa. Luin kaupassa pakettia: nitriititön, jauhoton, maidoton, mausteeton, soijaton. Ei kovin lupaavaa makua ajatellen.

Epäluulot karisivat maistamiseen. Kun turhat lisäaineet karsitaan pois, jäljelle jää liha. Ja lihan maku. Tosi hyvää! Lapset eivät huomanneet eroa tavalliseen nakkiin. Eivätkä myöhemmin makkarankaan kohdalla.

Hinta tuntuu vähän suolaiselta, mutta karsinogeeneja ajatellessa sen kyllä maksaa ihan mielellään.

Ei kommentteja: