Suomessa konkurssi on häpeä. Konkurssin tehnyt saa herkästi päälleen epäonnistujan leiman.
Piilaaksossa konkurssi on merkki kokemuksesta. Kuin sulka yrittäjän hatussa.
Eikö koko suomalainen sana yrittäminen kuulosta jo lähtökohtaisesti vähän epätoivoiselta? Yritin siirtää kaappia, mutta en jaksanut. Yritin ehtiä junaan, mutta epäonnistuin. Yritimme saada lapsen, mutta lopulta päädyimme adoptioon.
Vai onko minun lasini vain puoliksi tyhjä?
Yrittäjäksi minusta tuskin olisi. Olen liian pelokas. Onnea ja menestystä niille, jotka uskaltavat!
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sinulla on ajatusyritys, mielenkiintoista pohdintaa.
Minulla on yritysajatus. Mutta sitä pitää pohtia vielä paljon ja aikaakin onneksi on... Tämäkin antoi mietittävää.
On minullakin kai joskus ollut, jos ei nyt aivan yritysajatuksia, niin ajatusten poikasia tai ituja. Ei mitään, mitä olisin rohjennut lähteä kehittelemään reaalitodellisuuteen asti.
Onnea tielle, jonka ehkä joskus valitset, jl! ;)
Lähetä kommentti