Työhuoneen ikkunasta avautuva maisema näyttää nyt niin synkältä ja harmaalta, ettei tosikaan.
Kuopus juhlii tänään halloweenia päiväkodissa - kuuluu siihen kulttuuriin. Kävin kuvaamassa, kun karmean näköinen porukka kiersi laulamassa Kanta-Hämeen keskussairaalan lastenosastolla ja ruokalassa. Omat silmäpussit taitavat olla sitä luokkaa, että sulauduin joukkoon ihan hyvin.
Meidän neiti oli toivomassaan kurpitsapuvussa, jonka toin New Yorkista. Esikoinen oli kade, kun heillä ei eskarissa juhlita halloweenia. Onneksi huomenna on halloween-synttärit, joille pääsee pukeutumaan tuliaisnoitapukuun.
2 kommenttia:
Tulee hassuja muistoja mieleen: oltiin Jenkeissä juuri silloin 17 vuotta sitten (jolloin kirjoitin sen Central Park -jutun) reissussa Halloweenin tietämillä, kaiverrettiin jenkkiassarin vanhempien kodissa Washingtonin liepeillä jokainen oma kurpitsamme... ja sitä oheistavaran määrää! Ihmisillä oli pihalla lehdet haravoituna oransseissa muovisäkeissä joiden kylkeen oli painettu Jack O'Lanternin lärvi (niitä on ehkä vieläkin kokonainen rulla äitini siivouskomerossa)
Mua vähän harmittaa, että lähdin kotiin juuri juhlan alla. Olisi ollut kiva nähdä kotien halloweenhörhöilyä. Baarien ikkunoissa roikkui kyllä luurankoja ja jotakin toimintaperiaatteeltaan oletettavasti suihkeserpentiiniä muistuttavaa hämähäkinseittikorviketta.
Mutta Enkkulassa (kuopuksen päiväkodissa siis) oli kyllä rekvisiittaa sitäkin enemmän! Lattiat ja seinät oli verhottu mustaan, kattoon oli ripustettu verkot, joka puolella oli hämähäkkejä, lepakkoja, noitia, luurankoja, kummituksia, kurpitsoja ja pari aika karmeaa irtopäätä. Ihmettelin, että kuopukseni otti tilanteen niinkin rennosti! Totta puhuen itseänikin melkein vähän pelotti... ainakin kun yksi katosta roikkunut hämähäkki takertui hiuksiin - yäh!
Lähetä kommentti