Hooyksänykskö?

Eilen kun menin hakemaan kuopusta päiväkodista, tyttö nukkui autuasta unta toimistossa päiväkodin johtaja-Sarin sylissä. Typy oli hakeutunut Sarin syliin iltapäivästä ja oli halunnut jäädä siihen, vaikka päiväkotiin tuli uusi perhe tutustumaan. Sari oli laittanut kuumemittarin kainaloon, ja neiti nukkui jo ennen kuin mittari piippasi. Tutustumiskeskustelu oli sitten käyty yhden ylimääräisen tytön läsnäollessa. Kuumetta oli 37 ja jotain, ei paljon, mutta kuitenkin. Huokaisin syvään: nytkö se on sitten meilläkin.

Kotiin palattua tyttö oli kuin ei olisi sairasta hetkeä nähnytkään. Kuumetta ei ollut, vauhtia sitäkin enemmän. Jäin kuitenkin täksi päiväksi kotiin tytön kanssa seurailemaan tilannetta. Ja saipahan neiti kerätä voimia huomiseksi, sillä huomenna juhlitaan kiitospäivää. Tuskin on Halloweenista päästy, kun pukeudutaan taas asuihin - en jaksanut alkaa värkätä intiaaniasua, joten meidän neiti menee cowgirl-henkisessä asussa. Kai se menettelee. Saavat ryökäleet täytettyä kalkkunaa siellä! Kateeksi pistää tavallisinakin päivinä tuo päiväkodin oma valmistuskeittiö, jossa ei käytetä eineksiä. Puhumattakaan sitten tällaisista teemapäivistä.

Rokotteet loppuivat Hämeenlinnasta tänään. Perjantaiksi voi olla toivoa saada lisää. Terveiden lasten rokottamisen aloittaminen lähestyy. Minä olin jo taipunut myönteisemmäksi rokotetta kohtaan, mutta nyt olen taas epävarmempi. Olen kuullut niin monesta, joka on sairastanut taudin suht helposti - kuka tietää vaikka olisin itsekin yksi heistä? Tiedän myös pari aika ikävää rokotesivuvaikutustapausta. Ja sekin lähettää oman signaalinsa, että THL tutkii rokotteiden yhteyttä kahteen keskenmenoon ja Keravan oksenteluihin. Äh, ahdistaa kun ajattelee koko asiaa.

Poltan kynttilöitä. Paljon.