Meiltä kivenheiton päässä on järvi. Oikeastaan takapihalla. Vaan harvoin tulee mentyä lähelle. Olen liian epäluuloinen sitä kohtaan, varmaan lapsena kokemani pelottelun takia. Eikä rannassa mukavaa ollutkaan, kun toissapäivänä sinne rämmin. Suo siellä, vetelä täällä. 1950-luvulla järvi ulottui saunalle asti. Rantasaunaksi sitä yhä kutsutaan, vaikka rakennus taitaa olla nykyään liki sadan metrin päässä rannasta.
Jalat palelivat kumisaappaissa, kun jalka painui mättäällä parikymmentä senttiä veden alle. Varjelin kameraa ja varoin kaatumasta. Esikoinen oli mukana kuvaamassa, hänet komensin jäämään sinne, missä oli tukevaa maata jalkojen alla.
1 kommentti:
Aivan ihana kuva. Sitä todella pysähtyi katsomaan. Sanna Ryhänen
Lähetä kommentti