Ylen pääuutisissa kerrottiin tänään alzheimer-vanhuksesta, joka tilailee lehtiä puhelinmyyjiltä luullen heitä sukulaispojikseen. Naisen tytär on joutunut peruuttamaan kymmenisen lehtitilausta viime vuoden aikana. Suoramarkkinointikielto on tehty, mutta se ei auta asiaa.
Juurikin eilen, kun olin karistanut yhden harvinaisen sinnikkään myyjän linjoilta, mietin miksi sellaisten puhelujen jälkeen jää niin kurja mieli. Tajusin, että liian sitkeä suoramyyjä pakottaa minut sellaiseksi ihmiseksi, jollainen en haluaisi olla. En pidä turhista konfliktitilanteista, en koskaan haasta riitaa vain saadakseni elämään jännitystä, enkä koe että kunnon matsi puhdistaa ilmaa - päinvastoin tunnen, että useimmiten riita rikkoo jotakin, aiheuttaa särön jonka paikkaamiseen voi mennä pitkäkin aika.
Kun siis joudun korottamaan ääntäni, keskeyttämään myyjän, sanomaan inttäjälle kolmannen kerran etten ihan oikeasti halua tilata sitä lehteä, minulle tulee turhautunut olo: eikö tätä olisi voinut hoitaa asiallisemmin?
Suurin osa myyjistä on onneksi nykyään asiallisia, ja miehenikin on aikanaan työskennellyt alalla, jolloin näin ja kuulin myös työn sitä puolta. Mutta sen jälkeen kun yksi puhelinmyyjä haistatti minulla v---un (kyllä, ihan oikeasti!) olen pelännyt jokaista tuntematonta numeroa.
Puhelimessani on tällä hetkellä muistissa numeroita otsikolla Älä vastaa 1, Älä vastaa 2 jne. aina 12:een saakka. Kun suoramyyjä soittaa näkyvästä puhelinnumerosta ja pääsen vaipanvaihdolla tai jollain muulla todellisella tai ei-ihan-niin-todellisella perusteella irti, talletan numeron heti puhelimen muistiin. Älä vastaa 8 on ollut sitkein tapaus. Kerran se soitti kahden vuorokauden aikana yhteensä 14 kertaa!
Harmittaa, kun en aikanaan kuullut sen v-n haistattelijan firmaa, ja poika soitti tuntemattomasta numerosta. Asiasta olisi voinut nostaa melkoisen äläkän. A-lehtien tyyppi kertoi tänään uutisissa, että jokainen puhelu menee nauhalle, jotta niihin voi palata tarvittaessa. Sepä olisi ollut mielenkiintoinen puhelu, johon palata.
Oli minullakin aikanaan suoramyyntikielto, mutta soittoja tuli silti, ja sitten jouduin väittelemään myyjien kanssa, olenko ihan oikeasti tehnyt sitä vai enkö, kun numeroni on kuitenkin heidän rekistereissään... voi aah, antakaa jo rauha! Edes iltakahdeksan jälkeen; PlusTV:n myyjä soitti kerran klo 22.10 ja herätti molemmat lapsetkin!
Liian kärkkäät puhelinmyyjät eivät ole vain edesvastuuttomien vanhusten omaisten murheena, vaan yleisinhimillinen ongelma!
2 kommenttia:
Minulla vähensi markkinointipuheluita kun muutin numeroni salaiseksi. Muutamaan paikaan numeroni oli jäänyt, enkä ole jaksanut niitä lähteä vaatimaan poistettaviksi. Olenkin opetellut sanomaan mahdollisimman pian puhelin aluksi "Kiitos kuulemiin" ja painan puhelimen sulje-luuria.
Tilanne tosin paheni kun Mömmö laittoi tmi:n pystyyn ja minun puhelimeni kirjattiin yritystietojärjestelmän numeroksi. Joku numero firmalla on oltava ja minä olen tehokkaampi torjumaan kaupustelijat :-)
Myyntipuheluiden määrä on noussut potenssiin 10. Kaikenäköistä "palvelua" yritykset tuputtavat toisilleen. On tullut erityisen tärkeäksi taidoksi osata lopettaa puhelu ajoissa. Paitsi yksi Kauppalehden myyjä oli niin hyvä että kulutin hänen aikaansa lähes 10 minsaa ennenkuin huvitti lopettaa! Odottelin Mömmöä tunnilta, joten mulla oli aikaa :-)
Kesken päivän ja tunnin en edes vastaa ja usein tarkistan tuntemattomat numerot tekstarit numeropalvelusta.
Huvitti ja ymmärrystä herätti kylläkin taannoinen uutinen yrittäjästä joka tosissaan hermostui puhelinmyyjään: laittoi radionsa täysille ja työnsi luurin siihen. Puhelinmyyjä joutui kuulemma olemaan pari päivää sairaslomalla...
Salainen numero varmasti auttaa, mutta se on jotenkin vastoin mun ideologiaa. Haluan olla tavoitettavissa niille, joilla on oikeaa asiaa. Ja toisaalta taas tiedän muitakin kuin itseni, jotka jättävät liki säännönmukaisesti vastaamatta puheluihin, joiden numero ei näy. Epäilen siis, että jos muuttaisin numeroni salaiseksi, puheluihini vastattaisiin merkittävästi harvemmin kuin nykyisin.
Lähetä kommentti