Kuntalisässä on uudella Hämeenlinnalla näyttämisen paikka

Tänään Hämeen Sanomien yleisönosastolla - minä se jaksan jankata samasta aiheesta, mutta pakkohan se on, jos haluaisi saada kissan oikeasti pöydälle :)

Hämeenlinnan päiväkodeissa ylisuuret ryhmät ovat arkipäivää. Tilanne ei ole helpottamassa, sillä viime keväänä tehdyn mitoitusselvityksen mukaan päivähoidon tarve lisääntyy entisestään.
Ruuhkautumisen harmeista huolimatta moni perhe ei ole valmis tinkimään toimeentulostaan niin paljon, että hoitaisi lapset kotona. Kotihoidontuella kun ei asuntolainoja lyhennetä. Työtön saa parempaa korvausta toimettomuudestaan kuin lastenhoidon täystyöllistämä kotiäiti tai -isä omasta panoksestaan.
Kuntaliitoksen myötä päätetään yhteinen linja myös lasten kotihoidon kuntalisään. Uudistuvalla Hämeenlinnalla olisi nyt paikka tehdä arvovalinta, josta kelpaisi olla ylpeä.
Maksetaan perheille kuntalisää jo yhdestä lapsesta. Lievennetään työssäoloehtoja, sillä nykyisellään ne ovat silkkaa kurjuuteen pakottamista. Pätkätyöt ovat arkipäivää pikkulapsiperheissä, ja kuntalisän rajaaminen vanhemman työssäolon perusteella on aikansa elänyt ajattelumalli.
Alle kolmevuotiaan lapsen kunnallinen päivähoito maksaa Hämeenlinnan kaupungille toista tuhatta euroa kuussa. Kuntalisässä olisi rutkasti korottamisen varaa, ja silti kustannuksissa säästettäisiin.
Kuntalisän rohkea uudistaminen osoittaisi, että meillä arvostetaan lapsiperheitä ja niiden oikeutta valita itselleen aidosti paras vaihtoehto, oli se sitten kunnallinen päivähoito, kotihoito tai jotakin siltä väliltä.
Ensimmäiset elinvuodet ovat ratkaisevassa asemassa ihmisen persoonallisuuden kehityksessä. Viimeaikaisten tapahtumien valossa sopii miettiä, miten ylisuuret päiväkotiryhmät, hoitajien vaihtuminen ja väsymys sekä perheiden liian vähäinen yhdessäolo vaikuttavat lastemme kehitykseen.